Katsoin viime viikolla jakson Maaret Kallion uudesta sarjasta Yhden illan juttu, jossa hänen vieraanaan oli Jussi69. Olin ihan ällistynyt ja ihastunut koko jakson ajan (ja olen edelleen), siitä kuinka symppis ja inspiroiva tää rokkitähti oli! Jussi vaikutti mielettömän positiiviselta ja jalat maassa pysyvältä tyypiltä, vaikka hän on kiertänyt maailman lavoja jo 20 vuotta. Taisin saada yhden uuden esikuvan.

”Don’t stop until you are proud.”

Varsinkin viime vuosina olen saanut paljon uutta inspiraatiota toisista ihmisistä. Joku voisi mieltää tällaisen ihailun kadehtimiseksi, mutta se ei ole sitä. Näen kadehtimisen ja kateellisuuden vähän negatiivisena ja turhana juttuna. Se ei ole multa pois, jos joku on saavuttanut jotain, mitä mäkin haluaisin tai jos joku osaa tehdä jotain paremmin kuin minä.  Päinvastoin mä saan näiltä muilta ihmisiltä energiaa, inspiraatiota, halua tehdä töitä unelmien eteen ja myös sitä toivoa unelmien toteutumisesta. Jos joku muukin on saavuttanut haluamansa työtä tekemällä, niin miksen minäkin?

Usein kuulee sanottavan, ettei pitäisi verrata itseään muihin, vaan keskittyä omaan tekemiseen. Tässä maailmassa ei kuitenkaan saavuteta mitään yksin, vaan yhteistyö on kaiken avain ja usein tarvitaan hieman apua muiltakin. Oman jutun löytämiseen voi tietyllä tavalla soveltaa yhteistyötä ja poimia sitä inspiraatiota eri lähteistä avuksi omalle tekemiselle. Mun mielestä muilta ihmisiltä inspiraation ja vinkkien saaminen ei oo mikään huono asia. Tietysti pitää muistaa, että matkiminen ja kopioiminen harvoin kantaa pitkälle, eikä ole suositeltavaa. Kaiken tekemisen pitäisi lähteä omasta halusta ja keskittyä niihin omiin tavoitteisiin.  Menestyäkseen on uskottava itse omaan tekemiseensä ja jaksaa painaa eteenpäin, sillä jos et sinä itse niin kuka muu?

”If it doesn’t challenge you, it doesn’t change you.”

”If you want something you never had, you have to do something you’ve never done.”

Keneltä olen lähiaikoina tai viime vuosina saanut inspiraatiota? Aiemmin mainitsemalta rumpalilta ja monilta muilta artisteilta. Pomoiltani. Muutamilta maailmanmatkaajilta. Vanhemmiltani. Veljiltäni. Kummitädin tyttäreltä. Ystäviltäni. Muutamilta bloggaajilta, jotka elättävät itse itseään. Toiset ovat korkeasti kouluttautuneita, toiset tehneet harrastuksestaan ammatin. Yksi on kirjoittanut kirjan, toinen on muodostanut itsestään jo brändin. Toiset ovat irtisanoutuneet työstään matkustaakseen tai muuttaneet ulkomaille, toiset toimivat yrittäjinä ja painavat pitkää päivää. Ja niin edelleen…

Mietin, mikä näitä ihailemiani henkilöitä yhdistää. He ovat kaikki hyvin erilaisia ihmisiä ja olen ihaillut heitä hyvin eri asioiden vuoksi. Päädyin siihen, että he kaikki ovat tehneet sitä omaa juttuaan ja uskoneet itseensä varmasti myös silloin, kun muut eivät ole uskoneet. He eivät ole luovuttaneet ensimmäisten vaikeuksien kohdalla vaan jatkaneet sitkeästi kohti tavoitteita. Tietenkään heitä kaikkia en tunne kunnolla ja osasta tiedän vain pintaraapaisun, mutta se ei ole niin tärkeää. He ovat omalta osaltaan antaneet itselleni inspiraatiota mun omiin juttuihin, ja heidän avullaan olen keksinyt uusia asioita, joita haluan tehdä tai saavuttaa.  Me eletään täällä vain kerran, joten eiköhän jokainen tehdä just sitä, mitä halutaan. Saavuttaakseen isoja asioita täytyy välillä tehdä kovasti töitä, mutta se on täysin sen arvoista.

”Don’t call it a dream. Call it a plan.”

– Eve