Ruokafilosofiani: Sopivasti kaikkea

Mun mielestä elämästä saa ja pitää nauttia. Kuulun myös siihen porukkaan, jonka mielestä ruoka on nautinto, eikä pelkkä polttoaine. Toisin sanoen keskityn syömässäni ruoassa enemmän makuihin kuin pelkästään makroarvoihin. Toisaalta mulle on myös tärkeää, että saan riittävästi ravitsevaa ravintoa, enkä pelkkää höttöä mahan täytteeksi.

Uskon, että olen pikkuhiljaa löytänyt ja löytämässä kultaisen keskitien, mitä tulee syömiseen ja hyvinvointiin. Usein täytyy kokea ne ääripäät, jotta löytäisi sen sopivan puolivälin. Nykyään koitan ottaa syömisen mahdollisimman rennosti ja mennä fiilis edellä. Aina mulla ei oo ollut näin hyvä olo syömisen suhteen, vaan ruoka on aiheuttanut paljon stressiä ja jossain kohtaa siitä tulikin ongelmia. Ruoka ja syöminen hallitsi mun elämää ihan liikaa lukion loppuvaiheilla ja sinä aikana myös treenasin 5-6 päivänä viikossa ja helposti pari kertaa päivässä. Näin jälkikäteen mua harmittaa, että oon päästänyt itteni niin pitkälle, koska vaikka silloin ajattelin voivani pelkästään hyvin, näin jälkikäteen ajateltuna yritin aivan liikaa ja tein sitä lähinnä ulkonäkokeskeisesti. Elämässä tehdään virheitä, mutta onneksi oon tästä ottanut opiksi. Nykyään koitan olla itselleni armollisempi kuin muutama vuosi sitten. Yritän siis syödä oman fiiliksen ja mielitekojen mukaan. Se tarkoittaa sitä, että mun ruokavalioon mahtuvat niin vihersmoothiet, parsakaalit ja superfoodit kuin hampurilaiset, jätskit ja irtokarkit. Mä syön sitä, mitä mun tekee mieli enkä kiellä itseltäni mitään. Kieltämisestä ei oo koskaan seurannut omalla osallani juuri mitään positiivista.

Vaikka mä sallin itselleni herkuttelun oikeastaan niin usein kuin vain tekee mieli, tottakai huomaan että terveellisestä ja ravitsevasta ruoasta saan paljon paremman olon. Tästä syystä mun lempiaamupalaksikin on muodostunut smoothiet sellerillä tai lehtikaalilla, koska voin paljon paremmin sen jälkeen kuin vohveliaamiaisen. Oon muodostanut monesta terveellisestä jutusta itselleni jo niin tutun tavan, että voin rehellisesti sanoa pitäväni esimerkiksi niistä omista viherpirtelöistäni. En siis tingi edelleenkään ruoan maussa, mutta onneksi ei välttämättä tarvitse tinkiä sen ravitsevuudessakaan. Ne kaksi tekijää on mulle ne tärkeimmät seikat ruokavaliossani tällä hetkellä, sekä uskon ja toivon, että ne tulevat olemaan sitä myös tulevaisuudessa.