Ei miten voi käydä taas näin. Kirjoitin pitkät sepostukset ja sit rupesin taas tekemään montaa asiaa yhtäaikaa ja kuinka ollakkaan kaikki teksti katosi! Voi peba. Pääasiassa ehdin kirjoittamaan siitä miten älyttömän onnellinen olen just nyt koska mun poika on vihdoin parantumaan päin <3 Sain ihan älyttömän energiabuustin siitä. Kivaa kun oli taas juttuseuraa, oma pikku höpöttelijä, eikä tarvii enää siivota sitä oksennusta joka paikasta. Ihana nähdä toinen omana itsenään – pitkästä aikaa! Sain myös järkättyä itelleni vähän omaa aikaa ens viikolle. Olen 100% yksinhuoltaja äiti ja hoidan kaiken tässä taloudessa ihan aivan itse. Oon ihan älyttömän huono kompromisseissä ja parisuhteissa, joten ehkä ihan hyväkin näin. Meillä on onneksi hyvä tukiverkosto ja sen ansiosta meillä on asiat paremmin kun monella tässä samassa tilanteessa elelevillä. Myönnettäköön, että tossa oksennuksia siivotessa kävi kyllä mielessä, että joo oishan se ihan kiva jos tästä rumbasta pääsisi vaikka hetkeksi tauolle mut hienosti me selvittiin tästäkin sopasta <3 Tekee kuitenkin aivan älyttömän hyvää mulle saada vähän omaa aikaa niin olen sitten taas tuhat kertaa parempi äiti. 

Tänään mulla on taas pyörinyt tosi paljon mielessä noi opiskelujutut. Ois niin ihana jäädä opintovapaalle ja käydä koulua. Mun mielestä on niin palkitsevaa nähdä suoritetut kurssit paperilla. Se että olen taas kehittänyt itseäni jollain tavalla ja siitä on jäänyt tollainen merkintä tekee musta jotenkin ajantasaisemman. Päivitetty versio, uusin malli: Minä2018! 😀 Nyt viimesin päivitys on tehty tuossa vuoden alussa, kun suoritin neuropsykan kurssin. Täytyis vähän lisätä tahtia mut hei, mul on niin paljon muuta kuten lapsi, päivätyö ja treeniohjelma. Oikeesti pahin ongelma on se, että vaikka mun duuni ei ole kovinkaan kuormittava mutta tää kombo (lapsi, työ ja treeni) aiheuttaa sen et oon vaan iltasin niin poikki. Tuijotan kännykkää koomassa, enkä todellakaan saa mitään aikaiseksi. Ja hei, mitäs mä nytkin teen…Ihan hyvin voisin tämänkin ajan käyttää siihen opiskeluun. Noh, turha pistää itseään liian koville. Sillee vaan palaa loppuun. Noh otan tavoitteeksi et tän vuoden puolella saan ton vikan kurssin perusopinnoista kasaan. Ei oo paha. 

Mulla on jotenkin vaan niin pahasti hakusessa se, että millaista työtä ihan oikeasti sitten haluisin tehdä. Minkälainen ihminen edes olen. Mulla meni niin alkoholin parissa oikeastaan kaikki vuodet 13-vuotiaasta 33-vuotiaaksi, etten oikein missään kohtaan rakentanut omaa identiteettiäni. Sen takia varmaan ailahtelenkin näissä jutuissa kun jos on huono fiilis, niin kuvittelen itseni ihan erilaiseksi kun jos olen hyvällä tuulella. Toki tätä on varmasti kaikilla mut mulla ehkä vähän turhan paljon. Ja en siis koskaan ollut mikään rapajuoppo, opiskelin ja kävin töissä jne ihan normaalisti noi 20 vuotta mut aina viikonloppusin se oli sokka irti ja rai rai. Suunta oli kokoajan huonompi ja pohjamudissa tuli käytyä: ennen lopettamista oli henkikin lähteä pariin otteeseen ja pyörin aika huonoissa porukoissa mut sit tosiaan tein täyden elämän muutoksen ja tässä sitä nyt ollaan. Raittiina ja pää tooosi hyviä ideoita täynnä 😀 Hassuinta on se, että juodessa ajattelin aina että alkoholi tekee musta rennomman, mielenkiintoisemman, pirteämmän jne. Jälkeenpäin oon tajunnut et olin vaan ihan tosi väsynyt. Jutut oli ihan kamalaa tasoa. Olin olevinani hauska mut annoin itestäni vaan tyhmän vaikutelman. Hauskaakin oli tottakai mut pääasiassa se oli vaan rankkaa. Ikinä en kohtelisi itseäni enää niin huonosti kun silloin juodessa tein. Jumalalle kiitos tosta pienestä pojasta kuka pelasti mun koko elämän <3 Paluuta vanhaan ei ole, kun nyt näkee millaista tämä elämä on kun ei myrkytä itseään joka viikonloppu. Ja siis oikeasti – on aika ihme, että mulla on yhtään aivosolua jäljellä ton 20 vuotisen sekoilun jälkeen. Siitä saan ehkä kiittää urheilua ja vakkari duunia, jotka piti mut kuitenkin suht kaidalla polulla suurimman osan ajasta. Se, että pystyn suorittamaan noita yliopiston kursseja ei ole mikään itsestäänselvyys. Mulla on niin monta syytä olla onnellinen nykyään 🙂 

Nyt meni syvälliseksi enkä ole vielä kirjoittanut mitään meidän menneestä kesästä, johon mun piti tänään niin kovasti syventyä mut ehkä kirjoitan siitä seuraavassa postauksessa. Yhtä asiaa mun on pakko vielä hehkuttaa tässä päivässä: Siis miksi, oi miksi mä kuulen muotibrändistä Forgotten Tribes vasta nyt?!!?! En siis ole mikään aktiivinen muodin seuraaja mut kyllä mulla on ihan oma tyyli ja niitä laadukkaita suht edullisia vaatteita on ihan kauhean vaikea löytää. Oon ostanut tosi paljon vaatteita itseasiassa UFFista viimeaikoina. Mut siis tää Forgotten Tribes… oumai miten ihania vaatteita ja miten ihana brändi!  Mun sisko toi mulle Thaimaasta haremihousut ja ne on aivan älyttömän tyylikäät. Sopii niin monen paidan ja kenkien kanssa ja on mukavat jalassa. Oodi haaremihousuille 😀 Aion tässä illan päätteeksi pistää elämän risaiseksi ja tilata ainakin yhdet haaremihousut. Nämä: https://www.forgottentribes.com/collections/harem-pants-uk/products/plain-black-wool-harem-pants-low-crotch

Sen lisäksi että rakastan about jokaista vaatetta joka niillä on tuolla myynnissä, niin ton brändin arvot on todella kohdallaan. Tää oli rakkautta ensisilmäyksellä <3  

Tää päivä oli muy bueno!