Here it starts!
Joku mun kaveri joskus sanoi mulle, että mun elämästä pitäisi kirjoittaa kirja. Sen verran tapahtumarikasta elämää vietin noina aikoina lähinnä juhlien kaikki viikonloput mitä ihmeellisemmissä porukoissa tehden mitä ihmeellisempiä asioita. Aika rankkojakin juttuja siellä oli. Harkitsin jo silloin blogin aloittamista. Sitten elämääni tulikin iso muutos: 3 vuotta sitten sain maailman ihanimman pojan <3 Olin onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin elämässäni mutta samalla koin, että nyt mun elämä on varmaan niin tylsää ettei siitä mitään kannata kirjoittaa. Viime aikoina olen kuitenkin tajunnut, että hetkinen – se sama säheltäjä säätäjä on edelleen paikalla ja kokoajan sattuu ja tapahtuu. Keksin mitä kummallisempia projekteja ja jos tänään sanon että musta tulee isona maalari, niin huomenna se luultavasti on jo vaihtunut personal traineriksi tai psykologiksi. Onhan mulle diagnosoitu tunne-elämän epävakaus ja se varmaan vaikuttaa mun elämässä paljon mut toisaalta koen et oon ihan terve ainoastaan tunteikas ja ailahteleva 😀 Lisäksi oon aika impulsiivinen ja nopea kaikessa mitä teen. Ei mun perässä pysy kukaan. Paitsi mun poika, kuka on viisi kertaa nopeampi ja tunteikkaampi kuin minä. Lisäksi oon aikamoinen höpöttäjä ja senkin takia kaikenalaista sattuu aina. On mussa myös se asiallisempi ja fiksu puoli mut pääasiassa oon aika sellainen säätäjä, joka on ihmeen kaupalla vielä hengissä. Usein mietin että voi hitto mitä muut musta ajattelee mut sit todennut, että ajattelee mitä ajattelee en minä tästä miksikään muutu vaikka kuinka yrittäisin.
Yleisellä tasolla voin kyllä sanoa että olen tosi onnellinen ja tyytyväinen mun elämään mut tää viikko on kyllä ollut paska. Oikeesti. Miten voi olla että kesäloman viimeisellä viikolla lapsi sairastuu johonkin mega vatsatautiin, joka ei mene ilmeisesti ikinä ohi. Alkuloman siivosin ja yritin epätoivoisesti sisustaa tätä meidän asuntoa (siitä ois btw saanut monta hyvää postausta, en todellakaan ole mikään käsityöihminen) ja nyt loppuloman oon pessyt sohvanpäälisiä, mattoja ja tyynyjä laatasta. Ilma on tukala ja haisee oksennukselle. Get a me out of here. Sitten kun katsoo tuota nukkuvaa pientä rakasta, niin miettii että kunhan toinen vaan paranisi pian. Millään muulla mitään väliä. Harmittaa myös mun lapsen puolesta, koska tämä on myös hänelle vika loma viikko ja edessä pitkä syksy ja talvi. Oisin suonut hänelle hauskan lomaviikon. Täytyy olla tyytyväinen niistä kolmesta ensimmäisestä onnistuneesta viikosta. Toinen näyttääkin ihan luurangolta kun masu on ihan klommollaan. Mun reppana <3
Tänään oltiin ostoksilla lähikaupassa ja pienen väliselkkauksen jälkeen (palaan siihen myöhemmin) silmiini pisti koristetyyny jossa luki ”enjoy life”. Jostain syystä viimeaikoina mulla on pyörinyt tosi paljon mielessä se, etten mitenkään jaksaisi joka aamu raahautua kaupungin toiselle puolelle toimistolle istumaan. Haluisin joustavamman työn, jota voisin tehdä kotona/ kahvilassa tms ainakin pari kolme päivää viikossa. Silleen että voisin vaikka käydä lenkillä kesken päivän ja taas jatkaa hommia. Nykyisessä työssä se onnistuisi kyllä työn teon kannalta mutta jostain syystä etätyöhön suhtaudutaan aika nihkeästi meillä. Se on kyllä iso harmi. Jokatapauksessa sitä tyynyä tuijotellessa mietin, että hitsi nyt pitää kyllä tehdä tälle elämälle jotain. Haluan oikeasti lähteä töihin sillä fiiliksellä että jes nyt meen tekemään hyviä juttuja ja tästä tulee kiva päivä. Muutenkin panostaa enemmän siihen omaan hyvään oloon ja jaksamiseen. Olen itseasiassa jo aloittanut opiskeluita avoimessa yliopistossa ja toivoisin, että pääsisin suorittamaan jonkin maisterin tutkinnonkin tässä lähivuosina. Jos sitäkautta lohkeisi sitten se unelmatyö asiantuntijana kuka voi toteuttaa itseään vaikka paratiisisaarella jos huvittaa. Kuitenkin, kun mietin sitä mitä työn sisällöltä haluan, niin nykyinen työ on juurikin sitä!!! Voisiko olla paremmin?! No voisi joo jos saisi sen etätyömahdollisuuden vielä. Nyt tuli mieleen et mun on pakko käydä ostamassa se ”enjoy life” -tyyny 😀 Laitan sit kuvan tähän ekaan postaukseen. Ok jos ihan totta puhutaan niin mä tein jo yhden postauksen mut poistin sen kun se oli musta niin sekava. Ei tästä taida tulla parempaa 😀
Lähinnä haluaisin, että tästä blogista tulisi mulle itselleni ikäänkuin päiväkirja, josta voin ihmetellä elämääni sittten jälkikäteen ja että tää kirjoittaminen auttaisi mua myös jäsentämään omia ajatuksiani. Hauskaa olisi saada myös lukijoita ja kommentteja mut ei semmosesta uskalla edes unelmoida. Nyt täytyy mennä nukkumaan mut ehkä mä kirjoitan huomenna tästä meidän menneestä lomasta muutaman jutun jos vaan kerkeän ja jaksan.