Maria Montessorin elämä

Opiskelen sosiaalialaa ja viimeinen kokonainen vuosi käynnistyy syksyllä (yhteensä siis 1½ vuotta jäljellä). Suuntautumisvaihtoehtoina ovat: lapsi-, nuoriso- ja perhetyö sekä sosiaalipalvelutyö. Olen suuntautumassa sosiaalipalvelutyöhön, mutta silti minua kiinnostaa kaikenlaiset dokumentit ja elokuvat, jotka liittyvät sosiaalialan eri osa-alueisiin. Siitä sainkin hienon aasinsillan tämänpäiväisen leffajuttuni rungoksi.

Maria Montessorin elämä -elokuva näytettiin MTV3 AVAlla keskiviikko-iltana. Se tulee uusintana lauantaina klo 18:15, eli jos missasit niin tallenna digiboksiisi tai katso suoraan. Elokuva on varmasti dramatisoitu, mutta siitä tulee hyvin esille niin 1800-luvun pukeutuminen kuin käytös ja ajatusmaailma.

Maria Montessori on tosiaan kuuluisan pedagogisen suuntauksen äitihahmo. En ala kertomaan mitään erikoisuuksia tästä suuntauksesta saatika sen nykyisestä tilanteesta tai sen syntyajoista. Tietoa löytyy kiinnostuneille Wikipediasta ja myös tästä elokuvasarjasta. Mutta siis liittyy lapsiin ja kasvatukseen.

Elokuva on oiva kurkistus Italiaan, jossa vielä 1800-luvun lopulla oli järkytys, jos nainen pääsi lääketieteelliseen opiskelemaan ja vielä valmistuu sieltä. Varmasti monessa muussakin paikassa asia on ollut samanlainen, mutta tuntuuhan se nyt meidän yhteiskunnassamme tässä ajassa aika kamalalta. En minä ainakaan melkein 22-vuotiaana ole uhrannut ajatustakaan perheelle tai lapsikatraan hankkimiselle.

Elokuvassa nähdään, kuinka nainen on joutunut tekemään töitä saadakseen sen, mitä haluaa. Eikä hän siltikään ole onnellinen. Tähän väliin voisi sanoa: miehet ovat sikoja! (Ainakin elokuvissa) Elokuva loppuu hyvin dramaattisesti ja koukuttaa katsojan odottamaan seuraavan osan esitystä ensi keskiviikkona. Parasta tässä elokuvassa on tietysti se, että siinä puhutaan italiaa 🙂