Kuninkaan puhe oli jälleen kerran sellainen elokuva, jolle mieheni nyrpisti nokkaansa. ”Ei tuollainen palkittu elokuva ole hyvä”, ”Onko se pakko ottaa?” jne. Sain kuitenkin tahtoni läpi väkisin inttämällä, että haluan nähdä sen. Loppujen lopuksi päätimme, että kunhan se halpenee, ostamme sen.

Mieheni halusi tehdä jotain omia kirjoitusjuttujaan samalla, kun minä katsoin elokuvaa. Annoin hänen vapaasti valita tekemisensä, kunhan hän olisi hiljaa. Colin Firthiä oli niin paljon kehuttu tästä roolisuorituksesta, että halusin omin silmin nähdä, tuleeko Mr. Darcy vielä esille. Ei tullut.

Firth esittää kuninkaan nuorempaa poikaa, jolla paha änkytys pilaa kaikkien puheiden pitämisen. Ahditus näkyy Firthin kasvoilta ja saa katsojassa aikaan ”aaaw”-äänteitä. Ainakin minussa. Olisin niin kovasti toivonut pääseväni auttamaan miesraukkaa! Mutta kuninkaan poikana luulisi olevan helppo saada apua ongelmaan.

Siinä vaiheessa esiin astuu Geoffrey Rush. Rushin hahmo on epäonnistunut näyttelijä, joka alkaa ”parantaa” änkyttäviä lapsia ja aikuisia vaivastaan. Hän aloittaa työnsä sodasta palanneiden kanssa päätyen tulevaan kuninkaaseen. Matkalla suureen puheeseen tulee vastaan niin Rushin epäpätevyys kuin tulevan kuninkaan suuri luottamus häneen. Kirkkohan tuomitsi suoraan Rushin epäpätevyyden.

Voitte varmaan arvata, kuinka Helena Bonham Carter on muuttunut! No tottakai on, eihän tämä ole Tim Burton -leffa. Sitä oikein odottaa naisen huutavan ”Off with the head!” kuin yhdessä hänen elokuvistaan. Bonham Carter kuitenkin osoittaa olevansa muuntautumiskykyinen eikä häntä jää leimaamaan tietyt roolit. Vanhat roolit eivät myöskään puske läpi erilaisista rooleista. Hyvä, hyvä, Helena!

Jos olisin yhtään herkempi katsoja, olisin varmaan itkenyt loppuleffan ajan. Tietenkin näissä tarinoissa tulee olla onnellinen loppu ja niinhän se onkin. Kuningas parantuu ainakin osittain änkytyksestään ja pystyy lukemaan 9 minuutin puheensa loppuun. Kuningasta odottavat hänen vaimonsa ja lapsensa, jotka tuntuvat pidättävän hengitystään koko puheen ajan. Odotus palkittiin.

Kuninkaan puhe oli parempi elokuva kuin uskoisikaan. Firth esittää herkkää ja impulsiivista prinssiä täydellä sydämellään, kun taas Bonham Carterin hahmo tukee miestään kaikissa tilanteissa. Tällaistahan avioliittojen pitäisikin olla! Unelmien prinssin pelastaa unelmien prinsessa, joista myöhemmin nousee kuningaspari!

Katso Kuninkaan puhe. Et pety.