Lisää kuvia ja ihan liikaa infoa löytyy täältä.

Kun Avatar tuli teattereihin, minä ja mieheni olimme sitä mieltä, ettemme koskaan mene katsomaan kyseistä leffaa. Jos joskus katsomme sen, tasan tarkkaan se vuokrataan, kunhan Filmtown alentaa hinnan ensi-illasta tavalliseksi elokuvaksi. Mutta kuinkas sitten kävikään…?

No, minä ostin tuon leffan sunnuntaina, vaikka mieheni jauhoi samaa lausetta kuin aina: ”Usko mua, kun mä sanon, et joku leffa on huono, niin se on HUONO.” Hän on useimmiten oikeassa. Olen ostanut/vuokrannut montakin leffaa välittämättä mieheni puheista vain todetakseni, että mieheni on oikeassa. Mutta kuuluuko Avatar näihin elokuviin?

Aloitin Avataren katsomisen maanantaina, kun olin päässyt kotiin tapaamasta kaveriani. Ajattelin, että katson sitä tunnin ja alan siivota keittiötä. Minun piti lähteä hakemaan äitiäni töistä ja viemään hänet kotiin, koska puhelimeni oli vanhempieni luona. Elokuvan takia en koskaan siivonnut keittiötä.

Alkuun elokuva tuntuu ihan samalta kuin kaikki James Cameronin leffat: sitä samaa USAlaista mättöä kuin kaikki muutkin ja ihan samanlainen leffa kuin kaikki miehen tekemät. Cameron tekee elämää suurempia leffoja kuten: Terminator, Titanic ja Aliens. Pitääkö kaikella mässäillä niin paljon?

Elokuvan punaisena lankana juoksevat ihmiskunnan omistushaluisuus, itsekkyys, viha ja pelko kaikkea vierasta kohtaan. Mitään ei saa eikä voi jättää kesken eikä mistään luovuta. Jos on rahasta kyse niin ihmiskunta tekee kaikkensa saadakseen sitä lisää. Me tuhoamme vaikka kokonaisen kulttuurin, planeetan, eläinlajin, mitä tahansa. Onhan elokuvassa niitä samoja kliseitä kuin kaikissa muissakin: 1. tarvitaan vähän vastahakoinen sankari, joka tekeytyykin kaksoisagentiksi, 2. sankari alkaakin pitää työstään, 3. sankari löytää naisen, 4. sankari rakastuu ja tekee kaikkensa saadakseen naaraan itselleen, 5. sankari pettää kaikki, 6. sankari sankaroitsee itsensä muiden sydämiin, 7. sankari johdattaa kansansa voittoon.

Avatar yllätti minut totaalisesti. Animaatiot, näyttelijät ja oikeastaan kaikki on tehty niin viimeisen päälle ja prikulleen hyvin, että sitä toivoo itsekin pääsevänsä joskus Avatar-kehoon seikkailemaan vieraalle planeetalle. Olisiko mahtavaa lentää Toruk Maktolla ja kiertää leijuvia vuoria, metsästää ties millaisia otuksia ja yksinkertaisesti palata siihen aikaan, kun rahaa, kiirettä ja stressiä ei ollut?

Yksi asia jäi vaivaamaan ja häiritsemään minua todella paljon ja se taisi ollakin tämän elokuvan suuren suuri kompastuskivi. Elokuvan alussa kerrotaan, että näillä Na’vi-”humanoideilla” on hiilikuituinen luusto, joten niitä pitäisi olla hyvin vaikea tappaa. Elokuvan lopussa kuitenkin pelkät ammukset kaatavat niin Na’vi-humanoideja kuin kuun muitakin asukkeja todella helposti. On tainnut Cameronilta unohtua, että ihmiskunnan olisi pitänyt kehittää tai ainakin mainita elokuvan aikana, mikä niitä Na’vi-humanoideja oikein tappaa…

Mieheni tuli kotiin, kun olin katsomassa elokuvan loppuosaa eli ”suurta taistelua”, jossa luonnollisesti Na’vi-humanoidit voittavat taivaskansan. Hän katsoi pari sekuntia ja tokaisi, että ihan hyvinhän tuo elokuva on tehty, kun ihmisetkin näyttävät niin eläviltä 😀 Nauroin ja kerroin, että kyllä ne ihmiset ihan oikeita näyttelijöitä on ja taitavat jotkut muut olla enemmän animoituja kuin ne ihmiset.

Näin ollen suosittelen Avataria niillekin, jotka ovat olleet koko hömpötystä vastaan. Joskus vaan sellaisetkin leffat, joita suuri yleisö katsoo mainosten takia, voivat olla hyviä. Olen iloinen, että ostin Avatarin ja jopa mieheni lupasi sen joskus katsoa kanssani 🙂

Annan tästä elokuvasta neljä tähteä!