X-men -trilogia

Olen tässä muutaman päivän aikana saanut katsottua X-men -trilogian jälleen kerran läpi. Tuo uusin, X-men First Class, jätti sen verran kysymysmerkkejä ja kummallisen vääryyden tunteen, että oli pakko katsoa nämä ensimmäiset osat uudelleen.

X-men -trilogia on siinä mielessä aivan ihanasti rakennettu, että niissä on elokuvien rajojen yli punottu juoni. Edellinen elokuva liittyy seuraavaan ja se taas liittyy sitä seuraavaan. Koko elokuvasarjassa mielenkiintoisin onkin tämä juoni. Jos on Wikipediaa uskominen, elokuvissa ei tapahdu mitään samaa kuin sarjakuvissa. Päättelimmekin apulaiseni kanssa, että Marvel on antanut suuren kädenväännön tuloksena nimet elokuvien tekijöiden käyttöön, mutta tarinaan ei ole saanut koskea. Jos tarinan ”oikea” kulku kiinnostaa, kannattaa käydä tsekkaamassa Wikipedia esimerkiksi Wolverinen ja/tai Charles Xavierin kohdalta. Wolverinella taisi olla ehkä vähän sinnepäin oikein tuo elokuvan juoni X-men Origins Wolverine -pätkässä. No, kaipa sitä pitää komealle sankarille tarjota kunnon syntytarina.

X-men -trilogia tarjoaa katsojalleen niin jännitystä, sci-fiä, fantasiaa kuin toimintaakin. Valitettavasti X-men on erittäin lokeroitavissa ja tuskinpa kaikki mutanttitouhuista pitävät. Hugh Jackman hoitaa tietysti hommat kotiin ja saa naiset kiljumaan riemusta aina, kun paita repeää. Miehille silmänruokana toimivat Halle Berry ja Famke Janssen. Hyvät suoritukset kaikilla ja tietysti ovat X-menien avulla ponnahtaneet vielä enemmän julkisuuteen. Itse en ole tuon Famke Janssenin suurin fani, mutta en usko, että kaikista näyttelijöistä täytyykään pitää.

Välillä tietenkin X-menienkin aikana tulee tunne, että onpa tekemällä tehty elokuva. Yleensä näyttelijöiden on hankala näyttää tunteitaan valkokankaalla eikä tämäkään elokuva ole poikkeus. Nuorien näyttelijöiden ilmeiden vääntely on ahdistavaa katsottavaa, mutta en minäkään kyllä osaa näyttää tunteitani pakolla, ainakaan kameran edessä. Pointsit heille, että edes yrittävät!

Pakko vielä purnata lopuksi sitä Charles Xavierin halvaantumista. X-men 3:sen alussa Charles kävelee komeasti ja hetkeä ennen miehen tunnistamista lukee teksti: ”20 vuotta aiemmin.” Että näin. Tekisivätpä kaikki Hollywood-ihmiset yhteistyötä, jotta olisimme saaneet paremman X-men First Class -jatko-osan. Huoh. En ikinä pysty miellyttämään itseäni.

Kunnon myyntipuheenkin voisin vääntää tähän loppuun, mutta kuten rivien välistä voi lukea: X-menillä on oma katsojakuntansa eivätkä kaikki siitä voi pitää. Jos et kuitenkaan ole nähnyt sitä vielä, mutta kiinnostaisi, niin suuntaapa videovuokraamoon ja lainaa tuo kolmas osa. Se on ehdottomasti näistä paras, vaikket olisi koskaan nähnyt muita osia. Kyllä idea siitä tulee selville 🙂

Kulttuuri Leffat ja sarjat

Crank 2

Jason Statham seikkailee Crank 2 -leffassa sekopäänä ja sydämettömänä Losin kaduilla. Elokuvassa ei hengästytä, ei hengitetä eikä katsota taaksepäin. Mieheni alkoi katsoa tätä elokuvaa sunnuntaina, samalla kun minä tein jotain tietokonejuttuja. Tällä kertaa oli harvinaisen vaikeaa yhtyä elokuvan katseluun kesken kaiken, mutta aion nyt kuitenkin kertoa siitä jotain.

Crank 2:ssa Statham kiduttaa itseään niin koiran sähköpannalla, poliisin etälamauttimella kuin auton tupakansytyttimellä. Tuo kaljupäinen gangsteri saa virtaa ja vahvuutta näistä sähkövehkeistä ja meno senkun jatkuu. Koko elokuvan ideahan on siinä, että sydämetön kaljupää kirmaa ympäri kaupunkia etsien puuttuvaa elintään. Sähköiskut ovat miehelle elinehto.

Elokuvassa vieraillaan lähietäisyydeltä usean naisen perässä ja etunenässä ja pääseepä siinä aitiopaikalta seuraamaan, kuinka yksi jengiläinen repii nänninsä irti. Liian usein käytetyt erikoistehosteet, kameranajon kummallisuudet ja läkähdyttävä tahti tekee Crank 2:sesta hauskan sunnuntaileffan.

Naisille silmänruokaa suo Stathamin useammin kuin kerran esitelty rintakehä, jonka keskellä tosin arvosanaa alentaa jättimäisen kokoinen leikkaushaava. Jos naisella löytyy yhtään huumoria tällaiselle miestenleffalle, suosittelen lämpimästi!

Miehet puolestaan varmasti pitävät elokuvan puolivälissä tulevasta kohtauksesta, jonka pääteemana on kitka. Ihmiskehon luoman kitkan avulla Statham pääsee pukin kautta jatkamaan matkaansa kohti elinsiirtolaatikkoa. Tätätkään kohtausta ei kannata jättää välistä, jos vain sitä huumoria tarpeeksi löytyy.

Toisaalta, olen aivan varma, että sitä huumoria löytyy. En usko, että kovinkaan moni ottaa vain jonkun elokuvan vuorkaamon hyllyltä, varsinkaan, jos se on jatko-osa. Ja varsinkaan, jos ensimmäistä osaa ei ole nähty. Tuskinpa Stathamin kirveellä veistetty naama niin paljon ihmisiä vetää puoleensa.

Mutta jos juuri sinua kiinnostaa heittää aivot narikkaan, uskallan suositella Crank 2:sta. Huumori on taattua etkä varmasti ehdi sanomaan: ”Onpa verkkainen leffa.”

Kulttuuri Leffat ja sarjat