Suloinen mummonmökki Sysmässä

Talo, jolle annoin kolme vuotta aikaa ja ajatuksia. Rakastin sen ränsistyneestä reippaaksi, itsevarmaksi talovanhukseksi. Kymmenet käsiparit on koskeneet taloon talkoovuorollaan, naapurit silotelleet pihoja milloin hiekasta, milloin lumesta. Ystävät ja sukulaiset lahjoittaneet vanhoja tavaroitaan ja mieskulta uurastanut kolmatta kesää mokoman kimpussa kuin hullu puuroaan lusikoiden. 

Seuraavan vuoro kääntää sivu talokirjassa ja jatkaa tarinaansa sen kirjavassa historiassa. 

Vielä kerran Siimes, nurkasta nurkkaan…

  
Keittiö. Joka on jo moneen otteeseen tutuksi käynyt. Miesihmisen lattialankuista veistelemä pöytä jonka kauniit koivet jäävät liian vähälle huomiolle pöytäliinan alla. 

 Sysmän kirpputoreilta voit vielä löytää Arabian vaurioituneen kannun vitosella. 

Paneloidut keittiökaapistot tekevät tupakeittiölle paljon. Lautashylly on huudettu Huutonetistä ja samoja peruja lienee Arabian lautasetkin. Kolmessa vuodessa huutaa kumman paljon. Moni aarre odottaa jo seuraavaa mummolaa. 

 

 
Kamiinoiden kääpiö. Äänekoskelta lava-autolla Siimekseen matkustanut ärjy lämmönlähde, joka on niin perin kätevä ja suloinen, että taivuin maksamaan siitä liian pitkän pennin. 
 

Inhokkini. Jääkaappi. Miten sen ikinä sijoitatkaan – kaunistus siitä ei tulisi. Onnistumisen tunnetta ei syntynyt tälläkään kertaa, joten koristetaan kammotus nyt sitten vielä rumalla kahvinkeittimellä. Ei. Korjaan tilanteen jotenkin ennen helatorstain ensinäyttöä. 

Tupa. Liiteristä löytyneet suksivanhukset pääsivät kunniapaikalle tuvan seinälle. Takana avautuu peltomaisema joka kaunistuu kovin kesää kohden. Vanhalta työpaikalta pelastettu sohvaveteraani on tullut viimeiseen kotiinsa. 

Lempinäkymäni. Nurkka joka oli talon pelottavin näky. Kurja välikulku keittiöön on paneloitu umpeen. Muuri korjattu ja vanha kamiinapoloinen päässyt kauniille framille, saaden klapisylillisen kainaloonsa. Tulen räiskyessä harva kaipaa televisiota sohvanäkymäkseen?

Kamari. Etevä miesihminen takoi hyllynkannakkeet itse ja tarkkasilmäinen bongaa niistä Entiwanhasen nimikirjaimet EW. 

 
Kaksikko joka on kulkenut näin jo pitkään. Kumpikaan ei toimi. Mutta he ovat hauskoja. 
 

 

 

 
Kun vinon vanhan talon ovi ei pysy auki – voit turvautua silitysrautaan. 


 




 

Vintti. Se päiväunien pyhättö jonka kirkollisesta tunnelmasta sai makupaloja maalatessaan, sateen soittaessa kattopeltejä samalla kun raikas keväinen tuoksu kiipesi laudoituksen rakosista sisätiloihin. ”Vintin futoni” ei sekään ole sen kummempi kuin kesää varten vintille nostetut väliovet jotka on kellistetty parin hirsiparrun päälle. Vetimet ja lukkopesät on tietenkin tallella ja ovet edelleen ovinakin käyttökelpoiset. 

 

 
Rouhean tilan rouhea valaistus syntyy toistaiseksi työttömiksi jääneistä raksalampuista. 
 

Rottinkidivaanin päälle lötköttelee riippukeinu, jonka voi nostaa koukkuihin katon rajaan – jos näkee syytä korkeammalle kurkottaa unia hakeakseen…

Ahdas porstua paljastaa miksi väliovet ovat silminnähden sievemmät vintin ”vutonina”.

 
Naulakko johon rakastuin vuosia sitten Loviisan WWP:llä. Näin kauan sen kesti päästä kotiin. 
 

 
 

Saunakamari sai paneelit ja avartui yhdeksi tilaksi kahden kopin sijaan. Naulakko on veistelty männyn latvasta ja peilin kehykset tehty ylijäämä paneeleista. Verhot ovat pari virttynyttä tyynyliinaa ja tuolit pelastettu kuolemantuomiolta. 

Löylyhuone joka tarjoilee suloiset löylyt ja lokoisat oltavat..

Kiitos. Mukana elämisestä ja myötätunnosta. Hengähdettyäni jatkan uutteraa etsintää seuraavan mummonmökin suhteen. Jos halajat kesäpaikkaasi Suomen suloisimmasta mökkikunnasta. Liity mummolajonoon entiwanhanen@gmail.com tai yritä ehtiä tarttua vielä tähän: http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-loma-asunnot/7111829