Ensimmäinen

Päiväkirja

Viimeksi kun kirjoitin päiväkirjaa, olin yhdeksän. Kirjoittaminen jäi siis aika pian, sillä rakas siskoni oli löytänyt päiväkirjani, ja kailottanut kovaa kaikille minun tunteistani. Asiaa ei yhtään auttanut se, että vanhempani naureskelivat sisarusteni kanssa mini-me:n ajatuksille :D. Pääsin siitä  nopeasti yli, mutta en siltikään ole kehdannut kirjoitta omia ajatuksiani ylös mihinkään siitä pelosta, että joku lukisi ne ja nauraisi niille. Päätin kuitenkin nyt kirjoittaa omista tunteistani ja ajatuksistani tänne, jossa ne ovat kaikkien luettavana. Jo 80-luvulta psykologit ovat huomanneet, että tunteiden kirjoittamisella on positiivisia vaikutuksia terveyteen. Bloggauksessa (bloggaamisessa?) yhdistyy tunteiden kirjoittamiseen myös mahdollisuus kommunikoida muiden ihmisten kanssa ja saada tukea henkilöiltä, jotka kokevat samoja juttuja. Monet käyttävät bloggaamista coping-keinona mm. ahdistukseen ja stressiin. He tekevät sitä auttaakseen itseään, mutta myös muita.

En ole ikinä ollut taitava kirjoittaja, sillä mietin liikaa. Mietin, mitä muut ajattelevat tekstistäni, mietin onko tekstissäni häiritsevä määrä virheitä ja mietin myös, että olen aina ollut huono kirjoittamaan. Päätin heittää nämä hulet ja murheet pois ja antaa tekstin vain tulla. Loppuje lopuksi en edes tiedä lukeeko kukaan tätä 😀