Jos pitäisi valita suolaisen ja makean välillä, ottaisin ehdottomasi suolaisen. Suklaapatukan syömiseen minulla saattaa mennä joskus viikko, kokonaista pullaa en ole varmaan koskaan jaksanut syödä, edes ihanat leivonnaset eivät yleensä herätä minussa halua syödä niinkään paljoa kuin ihailla niiden esteettisyyttä.

Mutta joskus tulee se hetki että tekee mieli leipoa mutakakku. Tänään tahdoin juhlistaa vapaata viikonloppuani vakkari mutakakkureseptillä, joka on niin helppo että edes minä en sitä voi mokata. Paljon voita ja sokeria, vähän jauhoja ja vielä vähemmän sekoittamista.

Ainoa miten sen voi mokata, on olettaa jääkaapista löytyvän voipaketti, mutta josta paljastuukin olevan jäljellä vain pieni nokare.

Ja kun se ajatus on kerran tullut päähän, sitä on hirmuisen vaikea saada sieltä pois! Sitä miettii kumpi pilaa vapaapäivää vähemmän: kauppaan raahautuminen vai mutakakuttomuus? Ja lopulta sitä huomaa etsivänsä mikrokakun ohjetta.

Päädyin useammallakin taholla hyväksi havaittuun reseptiin:

4 rkl vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
3 rkl kaakaojauhetta
3 rkl maitoa
1 rkl öljyä
1 muna
1/4 tl suolaa
1/4 tl leivinjauhetta

Kaikki sekaisin ja mieluisaan mikronkestävään mukiin. Aika on suhteellinen käsite ja riippuu mikrosta. Meidän mikrovanhuksella meni vähän reilu minuutti ja lopputulos oli mukavan tahmaisen näköinen. Omaan makuuni jopa vähän raaempikin olisi käynyt, mutta lopussa kypsyminen kävi erittäin nopeasti, eli tarkkana saa olla!

Juomasuositukset: kylmä maito

Meidän pienessä kahden nuoren aikuisen ruokataloudessa harvoin mikään menee niin kuin pitäisi. Siitä on tullut niin enemmän sääntö kuin poikkeus, että jos kaikki meneekin oikein, alkaa tuntua että joku on pielessä.

Syynä tähän lienee vallitsevat luonteenpiirteeni epäkärsivällisyys ja kykenemättömyys suunnitella mitään loppuun asti. Kutsutaan sitä nyt mieluummin vaikka spontaaniudeksi; se kuulostaa paljon kivemmalta.

Tänään ruokana oli kasviskaalikääryleitä. Pienillä lähi-itä-vaikutteilla, koska olen innostunut kyseisestä makumaailmasta viime aikoina.

Täytteiksi olin suunnitellut herkkusieniä ja jotain. Kyllähän se siinä sitten selkiää tehdessä….

Kääryleen sisään päätyi lopulta:

tölkillinen kikherneitä hieman muussailtuna

cous cousia (riisi tuntui niin kovin tylsältä ajatukselta)

yksi pieneksi kuutioitu sipuli

valkosipulia

juustokuminaa, suolaa, pippuria, vähän chiliä, sitruunamehua, inkivääriä, ripaus kanelia

Päälle valuttelin hunaja-voi-vesiseosta ja sitruunamehua ja valelin pötkylöitä sillä paiston välissä.

Ja niin, missäs ne herkkusienet on? No jääkaapissa tottakai! Kääryleet ovat pöhisseet tässä kohtaa puoli tuntia uunissa kun havahdun edes koko asiaan. Noh, enpähän ollut muitakaan lisukkeita vielä tässä vaiheessa suunnitellut loppuun asti joten suunnitelmat vaan uusiksi. Himoitsin jostain syystä kokonaisia herkkusieniä, mutta pikainen googlailu ei tuottanut mieleistä inspiraatiota. Lopulta annoin luovutusvoiton ruoalle ja heitin sienet sulassa sovussa uuniin nökköttämään kääryleiden sekaan.

Eikä se luovutusvoitto nyt niin huono juttu ole, siellähän ne sienet kypsyivät sen suuremmin laittamatta ja imaisivat itseensä vielä makua vuoan pohjalla olleesta nesteestä. 

Täytyisi aina muistuttaa itseään siitä ettei se ruoanlaitto ole niin hirveän vakava juttu ja pienet epäonnistumiset vain avaavat uusia mahdollisuuksia käyttää luovuutta. Tai tässä tapauksessa paremminkin olla käyttämättä sitä.