Ensimmäinen

Olin luonut tämän blogin vuosia sitten. Silloin tämän nimi oli ’kauniita asioita’. Täytyi ihan vähän tyrskähtää omalle naiiville itselleni menneisyydestä. Ei ihme etten ikinä yhtään mitään saanut julkaistua. Harvemmin mikään ikinä vastaa sitä vaahtokarkkimaista kiiltokuvakuvitelmaa, joka päässä velloo.

Yritin keksiä kliseisiä kuvauksia kuten intohimoinen kotikokki,  esteetikko, kirppishaukka, sisustusintoilija. Kaikki kuulostavat kovin kuvaavilta ja samaan aikaan niin epätosilta. 

Mitä sitten on todellisuus.

Minulle se on eriparisukkia, koska en ole järjestelmällinen ihminen. Ja aina ei vain jaksa.

Se on sitä kun ei tykkää käydä aamuisin suihkussa ja korjaa asian tunkemalla hiuksiin kilokaupalla kuivashampoota, jota yskii vielä tuntienkin päästä pois elimistöstä. 

Se on lapsellista itkupotkua kun jälleen kerran leivonnaiset lässähtävät jo uuniin tai kun ajantajun kadottaa kunnes haistaa palaneen. 

Se on sitä että sanoo lempiohjelmiksi luonto- ja historiadokumentit, vaikka oikeasti ne vain tuudittavat mukavasti uneen monotonisella kertojaäänellään. 

Joulu on melko rankkaa aikaa itseni kaltaisille kroonisille epäonnistujille. Se ajaa helposti epätoivoisiin tekoihin. Kuten kirjoittamaan blogia.