Kasviskaalikääryleet ja mutkat sillä matkalla

Meidän pienessä kahden nuoren aikuisen ruokataloudessa harvoin mikään menee niin kuin pitäisi. Siitä on tullut niin enemmän sääntö kuin poikkeus, että jos kaikki meneekin oikein, alkaa tuntua että joku on pielessä.

Syynä tähän lienee vallitsevat luonteenpiirteeni epäkärsivällisyys ja kykenemättömyys suunnitella mitään loppuun asti. Kutsutaan sitä nyt mieluummin vaikka spontaaniudeksi; se kuulostaa paljon kivemmalta.

 

Tänään ruokana oli kasviskaalikääryleitä. Pienillä lähi-itä-vaikutteilla, koska olen innostunut kyseisestä makumaailmasta viime aikoina.

Täytteiksi olin suunnitellut herkkusieniä ja jotain. Kyllähän se siinä sitten selkiää tehdessä….

Kääryleen sisään päätyi lopulta:

tölkillinen kikherneitä hieman muussailtuna

cous cousia (riisi tuntui niin kovin tylsältä ajatukselta)

yksi pieneksi kuutioitu sipuli

valkosipulia

juustokuminaa, suolaa, pippuria, vähän chiliä, sitruunamehua, inkivääriä, ripaus kanelia

Päälle valuttelin hunaja-voi-vesiseosta ja sitruunamehua ja valelin pötkylöitä sillä paiston välissä.

 

Ja niin, missäs ne herkkusienet on? No jääkaapissa tottakai! Kääryleet ovat pöhisseet tässä kohtaa puoli tuntia uunissa kun havahdun edes koko asiaan. Noh, enpähän ollut muitakaan lisukkeita vielä tässä vaiheessa suunnitellut loppuun asti joten suunnitelmat vaan uusiksi. Himoitsin jostain syystä kokonaisia herkkusieniä, mutta pikainen googlailu ei tuottanut mieleistä inspiraatiota. Lopulta annoin luovutusvoiton ruoalle ja heitin sienet sulassa sovussa uuniin nökköttämään kääryleiden sekaan.

 

Eikä se luovutusvoitto nyt niin huono juttu ole, siellähän ne sienet kypsyivät sen suuremmin laittamatta ja imaisivat itseensä vielä makua vuoan pohjalla olleesta nesteestä. 

Täytyisi aina muistuttaa itseään siitä ettei se ruoanlaitto ole niin hirveän vakava juttu ja pienet epäonnistumiset vain avaavat uusia mahdollisuuksia käyttää luovuutta. Tai tässä tapauksessa paremminkin olla käyttämättä sitä.