Olipa kerran yksi ihminen, joka tuli risteykseen. Hänen valittavanaan olivat unelmien tavoittelu tai syöksykierre.  Ja perinteiseen tyyliin tämä ihminen päätti, että huolien lisäksi koko elämänsä hukuttaminen viinaan olisi paitsi hyvä idea myös helppo ja aita-on-kaatunut-tyyppinen ratkaisu kaikkeen. Kaikkeen.  Kunnes hän joutui epämiellyttävien kysymyksien ääreen. Sellaisten, joihin liittyy sellaisia lopullisia sanoja kuten kuolinvuode, katumus ja loppuelämä.  […]

Hei taas. Olen sievästi ja sopivasti kalsaripäissäni ja lisäksi tullut juuri kolmenkymmenen asteen pakkasesta tupakoimasta, joten kädet ovat kohmeessa ja pää sitäkin enemmän, mutta yritetään.  Täällä ollaan ja kaikki on hyvin. Jopa siinä määrin, että alkujaan pakopaikaksi tarkoitettu hassu pikku nettipäiväkirjani on jäänyt tyystin unholaan. Mutta ai että mitä minulle kuuluu? Johan sen sanoin että hyvää, […]

Kun aloin pelätä, se iski täysin yllättäen ja varoittamatta. Se tapahtui pari vuotta sitten, kun istuin kaikessa rauhassa bussissa matkalla töistä kotiin ja aloin yhtäkkiä miettiä, että jos saankin veritulpan jalkaani. Ja siinä hetkessä jalkani turtuivat. Minun olisi pitänyt lopettaa ajatuksen ruokkiminen siihen paikkaan, pelon ollessa vasta aivan pieni ja surkea. Eikä missään nimessä lähteä […]

Hän tuli eilen kotiin.  Ja se oli omituista, ahdistavaa ja ihanaa, kaikkea kerralla.  Aluksi sanoja oli vähän ja harvat lauseet olivat katkeilevia ja onttoja. Mutta varinkin kaikkein vaikeimmissa tilanteissa toiselle aukeneminen usein tapahtuukin vähitellen. Niin se nytkin oli. Me molemmat olemme yhtä aikaa niin kiitollisia ja pahoillamme kaikesta. Ja kun hän sanoi ettei haluaisi mennä […]

Minä olen järkyttävä itkupilli. Kun jokin tunne on tarpeeksi voimakas – oli se sitten ilo, suru tai viha – tuppaa se kohdallani purkautumaan kyynelkanavien kautta. Itku on minulle hyvin luonnollista, se tulee kuin itsestään, ja usein. Kuinka se puhdistaakaan, rentouttaa. Keventää taakkaa ja parantaa. Itken elokuvissa, musiikkia kuunnellessa, hyvillä keikoilla, joskus jopa ihan muutenkin vaan. […]

Omalla kohdallani on aika harvinaista rakastua musiikkiin ensikuulemalta. Voisin luokitella itseni jonkin sortin suurkuluttajaksi, mitä musiikkiin tulee, mutta olen myös hyvin hitaasti lämpenevää sorttia. Useimmiten vaaditaan monia monia kuuntelukertoja, syventymistä ja vieläpä sopiva tunnetila, ennenkuin sytyn. Mutta sitten on sellaisia, kuin Kingston Wall. Yleensä musiikinkuunteluni etenee selkeästi kausittain. Innostun jostain artistista, albumista tai genrestä ja […]

Me ihmiset olemme varsin hassuja olioita. Tyydymme niin mukavasti tyytyväisyyteen, ettemme edes ymmärrä tavoitella onnellisuutta. Ja sitten eräänä päivänä, kiireettömänä hetkenä kun kaikki harhautukset on harhautettu, me mietimme että mitä minä tässä oikein teen. Miksi en lähde eteenpäin? Miksi, vaikka herään kuitenkin huomenaamullakin pettymykseen siitä, etteivät uneni olleet taaskaan totta. Kun menen kuitenkin iltaisin nukkumaan […]

Mitä tehdä, kun jokin on pitkän venymisen ja paukkumisen jälkeen lopultakin hajonnut. Kun luottamus toiseen lopullisesti sortuu. Kun puhelimen suojakoodi täytyy vaihtaa ja päiväkirja muuttaa yöpöydältä vaatekaappiin. Kun seison ilmeettömänä tupakalla takatalven lumisateessa, kaikki on niin selkeää ja sekavaa. Yksinkertaista ja monimutkaista ja naurettavan vaikeaa. Toinen ei yhtäkkiä näytäkään yhtään samalta ihmiseltä, kuin ennen. On […]

Kuolemaakin voi miettiä vain rajallisen määrän. Voi miettiä miten ja koska se tapahtuu, mitä kaikkea sitä ennen ehtii vielä tehdä ja että tapahtuukohan se yllättäen, vai lankeaako se verkkaisena varjona ylle antaen odottaa itseään. Silti se joskus on jatkuvasti mielessä. Tai ainakin minulla on. Mutta loppujen lopuksi siinä ei ole mitään sen kummempaa kuin että se tapahtuu […]

Pitkän ahdistusjakson jälkeen tuntuu harvinaisen vapauttavalta, kun hyvänolontunne alkaa hitaasti valua takaisin päiviin. Selittämättömän haikeuden, voimattomuuden ja alakuloisuuden keskelle se tulee kohisten. Se tuntuu siltä, miltä auringon pilkistäminen pilven reunan takaa harmaasäisen viikon jälkeen näyttää. Paitsi että se viikko voi olla kuukausia, vuosia.   Se, aluksi pieni, ilo on kun saisi takaisin palan lapsuuttaan. Niin […]