Kingston Wall

Omalla kohdallani on aika harvinaista rakastua musiikkiin ensikuulemalta. Voisin luokitella itseni jonkin sortin suurkuluttajaksi, mitä musiikkiin tulee, mutta olen myös hyvin hitaasti lämpenevää sorttia. Useimmiten vaaditaan monia monia kuuntelukertoja, syventymistä ja vieläpä sopiva tunnetila, ennenkuin sytyn.

Mutta sitten on sellaisia, kuin Kingston Wall.

Yleensä musiikinkuunteluni etenee selkeästi kausittain. Innostun jostain artistista, albumista tai genrestä ja sitten en muuta kuuntelekaan. Olen myös hyvin kaikkiruokainen musiikkini suhteen. Saatan ihan luontevasti luukuttaa yhtenä viikkona hulluna suomipoppia ja toisena psytrancea. Tällä hetkellä kuitenkin suurimpia tunteita herättää sellaiset mielettömän oivaltavat ja älykkäät sävellykset, instrumenttien taidokas kuritus senlaatuisella tunnelatauksella, että se ei voi olla välittymättä. Sellaista on Kingston Wall, minulle.

Olemme kyseisen yhtyeen kanssa vielä kovastikin tutustumisasteella, mutta ensivaikutelmani on hyvin ihastunut. Opin pikkuhiljaa tuntemaan heidän musiikkiaan, ja tuntuu hassusti niinkuin se oppisi samalla tuntemaan minua. Ei vähiten hitusen sekavasta tilanteestani johtuen. Tiedätkö sen, kun joskus päässä pyörii niin paljon kaikenlaista, että tuntuu niinkuin jokainen kappale kertoisikin juuri sinusta. Onnistuisi tunkeutumaan pääsi sisään ja pukemaan koko sotkun sanoiksi.

Kuitenkin, pointtini oli vain hehkuttaa helvetin hyvää musiikkia. 

https://youtube.com/watch?v=5rG7dPVEaLU

Some kind of tribulation strangles my mind

It makes me wonder do I have much more time

Manic depressions, or just having too much time

with my mind

(Kingston Wall – With My Mind)