Mun toinen koti
Mun toinen koti ei ole suinkaan mun lapsuudenkoti, vaikka sekin sitä totta kai on. Mun sydän kuuluu puoliksi Lappiin. Meillä on siellä mökki, missä on tullu viimiset, ainakin kahdeksan vuotta, vietettyä kaikki lomat. Välillä siellä oon käyny kerran vuodessa ja välillä neljä. Se paikka on mun turvasatama.
Ekoja kertoja Lapissa käytiin perheen kanssa tuttujen mökeillä ja sitten jossain vaiheessa porukat osti meille toisen niistä. En muista, koska siellä oon ekoja kertoja ollu yksin, ainakin 2008, mutta luultavasti jo aiemmin.
Lapissa oon suorittanu pari työharjoittelua, kun opiskelin matkailupalveluiden tuottajaksi. Ensin olin Levillä kylpylähotellin vastaanotossa ja toisella kerralla Könkäällä ohjelmapalveluyrityksessä. Useimmathan luuli,et meen sinne vaan bilettään niinkun suurin osa ihmisistä tekee siellä töiden ohella.. mutta se ei ollu mun reissun tarkotus. Toki viihteelläkin joskus kävin,mutta enemmän nautin Lapista ja uusista kokemuksista. Lappi on ton ammatin kannalta se oikee kohde, siellä töitä riittää.
Meiän mökki ei oo mikään iso ja oikeestaan se on rivarin pätkä. Siellä on kaikki tarvittava ja iso plussa tulee siitä,että se on rauhallisessa paikassa. Välillä oot siellä ihan yksin. Toki siis lähialueilla on mökkiläisiä,mutta välillä meiän mökkitiellä ei oo muita samaan aikaan. Lähimpään kauppaan siitä ajaa noin puol tuntii.
Lapissa on vaan sitä jotakin taikaa. Se vie mennessään. Siellä mulla on rauha ja hyvä olla. Parempi hengittää. Sinne on ollu ihana päästä, jos on ollu jotenkin mieli maassa, sillä siellä sielu lepää. Sitä tunnetta on vaikee kuvailla, siellä hymyilee itekseen ihan muuten vaan. Oon reissaillu siellä lähinnä itekseen ja nautin siitä. Siihen yksinäisyyteen kun on tottunut. Yksin on kiva mennä kun ei tarvii miettii muita.
Tänä kesänä olin siellä ekaa kertaa mun miehen kanssa ja hyvinhän reissu meni. Pystyin jakamaan mulle tärkeen paikan toisen ihmisen kanssa. Kierreltiin paljon lähialueilla ja käytiin ihan Norjassa asti. Näytin mulle tärkeitä paikkoja ja yhdessä etsittiin uusia kivoja yhteisiä paikkoja käydä ja kokea. Pukkiakin käytiin moikkaamassa.
Lapissa lomaillessa jaksaa erilailla liikkua ja lähteä ulos. Välillä on kiva köpötellä purtsilla, välillä rämpiä suolla ja kesäsin on pakko kiivetä tunturiin vaikka lämpötila ois yli plus 30 astetta. Talvella yritän hiihdellä ja lumikenkäillä ja kesäsin käyn tekeen erilaisia päivävaelluksia. Lasketella haluaisin mutta yksin ei tuu mentyä. Viime kerrasta jäi myös pieni pelko kun kaaduin. Tykkään käydä katselemassa kaikkia luontokohteita ja Ranuan jääkarhujakin käytiin katsomassa. Kuusamon Suurpetokeskuksessa olin toista kertaa. Suosion mukana ryhmäkoot kasvaneet ihan älyttömiksi. Ei siitä opastuksesta saanut mitään irti, kun ei nähnyt ja puolet asioista jäi kuulematta. Mutta on ne karhut ihania ja symppiksiä.
Se on jännä, miten siellä ei ne pakkaset ärsytä yhtään niinku kotona. En oo meinaa oikein talvi-ihmisiä. Siellä se pakkanen ei yleensä pure niin kovaa tai ei ainakaan tunnu yhtä pahalta kuin etelässä. Välillä on kyllä ollu jännää,kun ei ole vessaan päässyt kun putket ovat olleet jäässä. Onneksi sielläkin asiat hoidetaan kuntoon nopeasti. Hyttysiäkään ei ole ikinä niin kiusaksi ollut kuin niistä aina puhutaan. Ennen ajoin sinne aina yhden pysähdyksen taktiikalle, mutta siihen en kyllä enää pysty.
Olen myös todella kiinnostunut Saamelaisuudesta. Heidän kädentaitonsa ovat mahtavia. Toivottavasti heidän kulttuurinsa ei katoa täältä vallan. Välillä harmitta kun en ole Saamelaiseksi syntynyt. Olisin ihan mielelläni asunut kodassa ja kirmaillut porojen perässä tunturissa. Toki tiedän, että näin he eivät ole enää eläneet vuosikymmeniin, mutta ajatuspohjalta se tuntuu kiinnostavalta. Onneksi heidän kulttuuriaan on esillä mm. museoissa. Mulla on yksi tatuointikin, missä on Lapinrummun symboleita.
Vuosia oon haaveillu että muuttaisin Lappiin, ainakin vuodeksi. Ois hienoo nähdä kerralla se koko vuoden kierto. Tämä toki taitaa jäädä haaveiluasteelle. Välillä mietin, että mitä jos vanhemmat luopuvat mökistä, mihin minä sitten menen. Toki käynnit siellä vähenevät varmasti lähivuosina jonkin verran muutenkin, sillä kohta muutamme omakotitaloon ja mieheni tekee paljon reissuhommia. Yhteisiä pitkiä lomia voi olla vaikeampi löytää ja Lappiin ei kuitenkaan viitsi ihan viikonlopuksi ajella.
Mitä tahansa tapahtuukin niin Lapilla on aina iso paikka mun sydämessä. <3
