Pilvilinnoja ja haaveita

 Olen aina ollut haaveilija. Välillä tuntuu, että elän tässä maailmassa ja rinnakkaisessa mielikuvitusmaailmassa. Olen kova ajattelemaan asioita ja uskon että siitä johtuen unohdun usein omiin ajatuksiini. Haaveilu on mukavaa ja välillä sanonkin harrastavani haaveilua. Osa haaveilun aiheista on realistisia ja osa ei niinkään. Kukapa meistä ei olisi joskus unelmoinut saavansa jonkin komean julkkiksen poikaystäväkseen tai tapaavansa unelmien prinssin, joka vie sinut valkealla ratsullaan linnaansa. Olen kyllä aina sanonut,että minulle kelpaa minkä värinen ratsu vaan.

Lapsena päätin, etten koskaan aja ajokorttia. Liikun vain polkupyörällä töihin kauppaan hyllyjä täyttämään. Myöhemmin toiveammatteja on ollut monia ja joistakin haaveilen toki edelleen. Matkaopas tai lentoemäntä on kiehtonut ajatuksena, mutta kielipääni ei ole niin hyvä, enkä viihdy välttämättä niin pitkään kaukana kotoa. Pidän kyllä asiakaspalvelutyöstä, mutten ole ehkä tarpeeksi sosiaalinen noihin hommiin. Kätilö, terveydenhoitaja ja hoitaja lastensairaalassa on ollut näin vanhemmalla iällä kiinnostavia, mutta en tykkää piikittää ketään, olen laiska opiskelemaan ja olisin liian herkkä tuolle alalle. Minun pitäisi olla tukena ja lohduttaa, ei niin että itse pillittäisin niin, ettei töistä tulisi mitään.

13592214_10154409679692048_8615685739349182804_n.jpg

Matkustamisesta haaveilen usein ja välillä riittää pelkkä nojatuolimatkailu. Jonkin verran olen päässytkin reissaamaan, mutta toki paljon olisi maailmalla vielä nähtävääkin. Lottovoitostakin haaveilen, mutta eipä minun tule kovinkaan usein edes lotottua. Ulkomailla olisi jotenkin eksoottista asua, vaikka Suomi onkin paras paikka asua. Myös Lappi houkuttelisi, mutta vakityöpaikan ja asuntolainan jälkeen totesin, että taitaa jäädä haaveiluasteelle.

Suurin haave on ehkä ollut löytää se kumppani, joka rakastaa sua ja jota sä rakastat. Joku jonka kanssa sulla on hyvä ja turvallinen olla, ja hauskaa. Se joku, kenen kanssa hankkii oma koti ja perustaa perhe. Mua on aina hävettänyt kun oon ollu välillä kateellinen tutuille, jotka sen on jo saavuttanut. Totta kai oon iloinen heidän puolestaan, mutta samalla katkera siitä miksen minä löydä sitä. Kaikenkarvasta porukkaa ollu elämän varrella ja olin jo luovuttanut toivon sen oikeen löytymisestä. Päätin tossa alkuvuodesta 2017 että hankin lapsen vaikka yksin. En halunnu sitä haavetta jättää vaan sen takia, että mä en tuu löytään ketään. Onneks tällä hetkellä näyttää siltä, että mäkin oon mun onneni ansainnut.

Haluan siis omia lapsia. Lapsien kanssa työskentelenkin, ne on vaan jotenkin niin aitoja. Ja mikäs sen kivempaa kun joku sanoo sulle kesken päivän ; ” sä oot ihan hassu”. Oon luovuttanut munasoluja, jotta lapsettomilla ois ees pieni mahdollisuus saavuttaa onni ja saada pieni nyytti syliin. Haaveilen siitä, että kaikilla lähellä ois hyvä olla ja toki kaikilla muillakin maailmassa. Ois hienoo pysyä terveenä ja saada pitää läheiset elämässä lähellä sua mahdollisimman pitkään. Haluaisin myös päiväni prinsessana. Meikkauksen ja kampaamon kautta pukeutumaan kauniiseen häämekkoon.

11541908_10153449744567048_3297550683957908042_n.jpg        21762202_10155854843147048_1724861882881289957_n.jpg

Haluaisin myös kirjoittaa kirjan, se on eri saanko sitä ikinä aikaiseksi. Kiinnostavia aiheita olisi monia, mutta jos kirjottaisin niin se oli varmasti jokin hömppäromaani. Jokin kiva harrastus olisi myös mukava. Haaveilen siitä että joku päivä löytäisin se motivaation liikuntaan.              

Haaveilu kannattaa aina. Toki niiden haaveiden saavuttaiseksi tarvitsee ja kannattaa tehdä töitä. Harva asia kolahtaa kohdalle vain haaveilemalla. Välillä jatkuva haaveilu turruttaa ja tuntuu tyhmältä, mutta en halua koko elämääni vain suorittaa jotakin asiaa. Haaveilu ja oma aika auttaa jaksamaan arjessa, kun kaikki ärsyttää ja miljoona asiaa pitäisi hoitaa. Pitää olla aikaa ajatella, suunnitella ja miettiä mitä haluaa ja miten sen voisi saavuttaa. Haaveilu ei ikinä turhaa. Haaveilu piristää. Mukava sohva, villasukat, peitto, lasi viiniä ja kynttilöitä ja haaveilemaan.

Suhteet Oma elämä Mieli

Mun toinen koti

Mun toinen koti ei ole suinkaan mun lapsuudenkoti, vaikka sekin sitä totta kai on. Mun sydän kuuluu puoliksi Lappiin. Meillä on siellä mökki, missä on tullu viimiset, ainakin kahdeksan vuotta, vietettyä kaikki lomat. Välillä siellä oon käyny kerran vuodessa ja välillä neljä. Se paikka on mun turvasatama. 

Ekoja kertoja Lapissa käytiin perheen kanssa tuttujen mökeillä ja sitten jossain vaiheessa porukat osti meille toisen niistä. En muista, koska siellä oon ekoja kertoja ollu yksin, ainakin 2008, mutta luultavasti jo aiemmin.

Lapissa oon suorittanu pari työharjoittelua, kun opiskelin matkailupalveluiden tuottajaksi. Ensin olin Levillä kylpylähotellin vastaanotossa ja toisella kerralla Könkäällä ohjelmapalveluyrityksessä. Useimmathan luuli,et meen sinne vaan bilettään niinkun suurin osa ihmisistä tekee siellä töiden ohella.. mutta se ei ollu mun reissun tarkotus. Toki viihteelläkin joskus kävin,mutta enemmän nautin Lapista ja uusista kokemuksista. Lappi on ton ammatin kannalta se oikee kohde, siellä töitä riittää.

Meiän mökki ei oo mikään iso ja oikeestaan se on rivarin pätkä. Siellä on kaikki tarvittava ja iso plussa tulee siitä,että se on rauhallisessa paikassa. Välillä oot siellä ihan yksin. Toki siis lähialueilla on mökkiläisiä,mutta välillä meiän mökkitiellä ei oo muita samaan aikaan. Lähimpään kauppaan siitä ajaa noin puol tuntii.

Lapissa on vaan sitä jotakin taikaa. Se vie mennessään. Siellä mulla on rauha ja hyvä olla. Parempi hengittää. Sinne on ollu ihana päästä, jos on ollu jotenkin mieli maassa, sillä siellä sielu lepää. Sitä tunnetta on vaikee kuvailla, siellä hymyilee itekseen ihan muuten vaan. Oon reissaillu siellä lähinnä itekseen ja nautin siitä. Siihen yksinäisyyteen kun on tottunut. Yksin on kiva mennä kun ei tarvii miettii muita.

Tänä kesänä olin siellä ekaa kertaa mun miehen kanssa ja hyvinhän reissu meni. Pystyin jakamaan mulle tärkeen paikan toisen ihmisen kanssa. Kierreltiin paljon lähialueilla ja käytiin ihan Norjassa asti. Näytin mulle tärkeitä paikkoja ja yhdessä etsittiin uusia kivoja yhteisiä paikkoja käydä ja kokea. Pukkiakin käytiin moikkaamassa.

IMG_2938.JPG

IMG_3058.JPG

 Lapissa lomaillessa jaksaa erilailla liikkua ja lähteä ulos. Välillä on kiva köpötellä purtsilla, välillä rämpiä suolla ja kesäsin on pakko kiivetä tunturiin vaikka lämpötila ois yli plus 30 astetta. Talvella yritän hiihdellä ja lumikenkäillä ja kesäsin käyn tekeen erilaisia päivävaelluksia. Lasketella haluaisin mutta yksin ei tuu mentyä. Viime kerrasta jäi myös pieni pelko kun kaaduin. Tykkään käydä katselemassa kaikkia luontokohteita ja Ranuan jääkarhujakin käytiin katsomassa. Kuusamon Suurpetokeskuksessa olin toista kertaa. Suosion mukana ryhmäkoot kasvaneet ihan älyttömiksi. Ei siitä opastuksesta saanut mitään irti, kun ei nähnyt ja puolet asioista jäi kuulematta. Mutta on ne karhut ihania ja symppiksiä.

Se on jännä, miten siellä ei ne pakkaset ärsytä yhtään niinku kotona. En oo meinaa oikein talvi-ihmisiä. Siellä se pakkanen ei yleensä pure niin kovaa tai ei ainakaan tunnu yhtä pahalta kuin etelässä. Välillä on kyllä ollu jännää,kun ei ole vessaan päässyt kun putket ovat olleet jäässä. Onneksi sielläkin asiat hoidetaan kuntoon nopeasti. Hyttysiäkään ei ole ikinä niin kiusaksi ollut kuin niistä aina puhutaan. Ennen ajoin sinne aina yhden pysähdyksen taktiikalle, mutta siihen en kyllä enää pysty.

Olen myös todella kiinnostunut Saamelaisuudesta. Heidän kädentaitonsa ovat mahtavia. Toivottavasti heidän kulttuurinsa ei katoa täältä vallan. Välillä harmitta kun en ole Saamelaiseksi syntynyt. Olisin ihan mielelläni asunut kodassa ja kirmaillut porojen perässä tunturissa. Toki tiedän, että näin he eivät ole enää eläneet vuosikymmeniin, mutta ajatuspohjalta se tuntuu kiinnostavalta. Onneksi heidän kulttuuriaan on esillä mm. museoissa. Mulla on yksi tatuointikin, missä on Lapinrummun symboleita.

Vuosia oon haaveillu että muuttaisin Lappiin, ainakin vuodeksi. Ois hienoo nähdä kerralla se koko vuoden kierto. Tämä toki taitaa jäädä haaveiluasteelle. Välillä mietin, että mitä jos vanhemmat luopuvat mökistä, mihin minä sitten menen. Toki käynnit siellä vähenevät varmasti lähivuosina jonkin verran muutenkin, sillä kohta muutamme omakotitaloon ja mieheni tekee paljon reissuhommia. Yhteisiä pitkiä lomia voi olla vaikeampi löytää ja Lappiin ei kuitenkaan viitsi ihan viikonlopuksi ajella. 

Mitä tahansa tapahtuukin niin Lapilla on aina iso paikka mun sydämessä. <3

1375125_10151894923802048_662905915_n.jpg

12402194_10153936036307048_259929897079087010_o.jpg

 

Kulttuuri Matkat Suosittelen Ajattelin tänään