Shoppailu tuo mielihyvää,mutta sitten iskee morkkis
Kirjoitin aiheesta jo viime vuonna,mutta ajattelin nyt jatkaa vielä hieman aiheesta joka on kuitenkin aina ajankohtainen. Minua on myös haastateltu aiheesta lehtee tässä lähiaikoina, joten olen asiaa pohtinut paljon. Olen kuullut ja lukenut muutamasta tapauksesta, jossa shoppailu on lähtenyt täysin käsistä ja jäljelle on jääneet hirveät velat. Itsellä ei onneksi niin pahasti ole asiat, mutta en minä omasta ostokäyttäytymisestä ylpeäkään ole.
Itsellä shoppailu pääsi jossain vaiheessa lipsahtamaan otteesta ja osamaksuja kertyi muutamaan eri firmaan. Nettishoppailu koukuttaa ja se on tehty niin helpoksi. Ei tarvita edes tietokonetta, kun kännykälläkin homma hoituu tuosta noin vaan. Asiasta olen aina välillä jollekkin puhunut, mutta en ihan totuuden mukaisesti. Itse koen aiheesta häpeää,miten vielä tässäkään iässä en osaa hoitaa raha-asioitani järkevästi. Summa oli korkeimmillaan reilussa tuhannessa, eikä summa ole kovin nopeaan pienentynytkään, kun aina on vaan lyhentänyt sitä minimisummaa. Kertyneitä korkosummia en halua ajatellakaan.
Minulla on aina ollut huono itsetunto,jota on ollut helppo piilottaa materiaalin taakse. Kun on uudet vaatteet niin on hyvä lähteä ”esiintymään” ihmisten eteen;minulla on kaikki hyvin kun on siistit uudet vaatteet päällä. Meikki-innostuskin hieman hiipui, kun ei se kaikki tavaramäärä auttanut minua meikkaamaan niin kovin hyvin. Meikkaan kyllä edelleen ja tämän innostuksen kautta olen oppinut pitämään ihostani paljon parempaa huolta. Vähempikin tavara olisi riittänyt, kosmetiikkaan meni nopeassa ajassa varmasti noin 600 euroa.
Olen myös vuosia tuntenut oloni hyvin yksinäiseksi. Se tunne sai aikaan sen,että iltaisin avasin koneelta nettisivuja ja klikaten muutamat ostokset sain mieleni hetkeksi kohoamaan. Se tunne kyllä laantui aina aika pian,viimeistään kun lasku saapui. Itseään on niin helppo huijata, materiaali ei kuitenkaan lopulta tee sinua onnelliseksi. Sama yksinäinen siinä sohvalla istuu seuraavanakin päivänä, vaikka kaapit kuinka tursuavat tavaraa.
Uskon että tämä on enemmän ongelmallisempaa meillä naisilla kuin miehillä. Se materiaalin houkutus kun vain on niin kova. Toki miehillä ja naisilla menee yleisestikin rahaa eri tarkoituksiin. Itsellä on rahaa mennyt eniten vaatteisiin, sisustusjuttuihin ja kosmetiikkaan. Isoin ostos kaikista on ollu kamera.
Yleensä kun vaatteita tuli tilattua ja todettua ne huonon mallisiksi tai väärän kokoisiksi; olin silti liian laiska palauttaakseni niitä. Samaa tein myös ostoksilla ollessani, sovituskopissa äheltäminen on liian nihkeetä puuhaa; menen suoraan kassalle. Ja voi sitä pettymyksen määrää sitten kotona kun tuote ei olekkaan hyvä. Niitä sitten yrität Facebookin kirpparilla turhaan myydä.
En ole ikinä osannut säästää rahaa. Tili tuli, tili meni on ollut melkein kuukausittainen tilanne. Se harmittaa kyllä. Jos olisin laittanut edes pieniä summia sivuun, niin niistä olisi jo ehtinyt kertyä mukava summa. Ikinä kun ei tiedä, jos vaikka jotain hajoaa yllättäen. Siinä sitä sitten ihmetellään että mistä siihen rahat revitään. Asuntolainaa olen kyllä lyhentänyt, onhan sekin jollain tapaa säästämistä.
Tänä vuonna olen alkanut skarppaamaan. Shoppailen kyllä edelleen, mutta sovitan ja lähetän takaisin. Olen opetellut maksamaan tuotteet heti tai ottanut laskun. Osamaksuja lyhentelen edelleen, mutta uusia ostoja en ole niihin enää tehnyt. Tavoite on saada kaikki pois ennen Joulua. Olen löytänyt onneni muusta, en enää tarvitse sitä kaikkea tavaraa selviytyäkseni arjesta.
Syy siihen, miksi olen asiassa päässyt edistymään on rakastuminen. Enää en ole yksin, kaikki tuntuu elämässä paremmalta. Toinen meistä on onneksi paljon minua fiksumpi raha-asioissa, ehkä minäkin vielä jonakin kauniina päivänä opin ja saan säästettyä rahaa. Mieheni myös lupautui maksamaan velkani, mutta kieltäydyin. Minun on hoidettava omat sotkuni itse ja opittava kantapään kautta.
Yhdessä teemme pian ison ostoksen; teimme nimittäin tarjouksen omakotitalosta. Oman kerrostalokämppäni sain myös myytyä ja nyt meillä alkaa yhteisen talon sisustaminen. Ja kyllä; yritän pitää järjen siinä mihin rahaa käytän. Kaikkea ei tarvitse hommata heti, edetään huone ja asia kerrallaan.
Vinkkini samassa tilanteessa oleville:
– Mieti enemmän kuin kaksi kertaa, tarvitsetko tätä tavaraa todella.
– Aloita säästäminen. Edes pieni summa kuukausittain, kyllä siitä ajan kanssa kertyy pahan päivän varalle mukava summa.
– Älä osta osamaksulla tai jos ostat, mieti lyhennykset tarkkaan. Koroista kertyy lisämaksua älyttömästi.
– Mieti voiko pahaa oloa lievittää jollakin muulla keinolla. Hanki apua ajoissa! Puhu asiasta!
– Löydä onnesi (jostakin muusta kuin tavarasta).
– Käytä maalaisjärkeä. Jos minäkin onnistun; niin onnistunut sinäkin.
