Margaret Atwood/Orjattaresi

Yllätyin huomatessani Margaret Atwoodin Orjattaresi-teoksen julkaistun jo 80-luvulla. Olen koko elämäni onnistunut sulkemaan silmäni tältä upealta tarinalta, kunnes HBO Nordick tyrkkäsi eteeni Antwoodin kirjaan perustuvan sarjan The Handmaid´s Tale. Sarja vilahti silmieni editse muutamssa päivässä. Niin karmaiseva ja koukuttava se oli. Viimeisen jakson lopputekstien valuessa koneen ruudulle huomasin janoavani kestämättömästi lisää ja niinpä tartuin kirjaan, joka tuon kauhean sarjan oli pannut alulle. Orjattaresi on yksi harvoista kirjoista, joiden kannen olen vaivautunut avaamaan vielä elokuva-tai tv-sarjaversionkin jälkeen.

Mutta nyt minun täytyy tunnustaa valehdelleeni. En todellisuudessa ole koskaan tarttunut Margaret Antwoodin Orjattaresi-kirjaan, saatika sitten avannut kyseisen opuksen kansia. Kuuntelin teoksen nimittäin nappikuulokkeilla kännykkäni BookBeat-sovelluksesta. Orjattaresi oli ensimmäinen äänikirja, jonka kuuntelin sovelluksen ostamisen jälkeen. Teos oli oiva äänikirjaksi, sillä juoni oli sen verran kutkuttava, ettei keskittymiseni herpaantunut hetkeksikään edes ruuhkabussissa.

Orjattaresi on dystopian lajiin kuuluva tarina Gileadin valtakunnasta, entisistä Yhdysvalloista. Käynnissä on jonkin moinen sota, mutta sen kulkua tai taistelevia osapuolia ei sen kummemmin käydä läpi. Gileadin tasavallassa johtoon on noussut joitakin vuosia sitten vanhatesatmentallisten fundamentalistien joukko. Johtopalleilla istuvat miehet. Uudessa patriarkaatisessa valtakunnassa nainen toimii lähinnä miehensä vaimona, kodinhoitajana, taikka eräänlaisena lapsiautomaattina. Ihmiskuntaa vaivaa ympäristömyrkkyjen aikaan saama hedelmättömyys, johon ratkaisuna toimivat eliitin käyttöön valjastetut sijaisynnyttäjät. Hedelmälliset naiset viedään Punakeskukseen, jossa heidät koulutetaan orjattariksi. Orjattarilla on kaksi vuotta aikaa täyttää ainoa tehtävänsä, eli synnyttää lapsi valtakuntaa pyörittäville miehille ja heidän hedelmättömille vaimoilleen. Muuten heitä odottaa tuomio ”epänaiseksi” ja heidät karkotetaan siirtokuntiin, missä odottaa lyhyt elämä pakkotyössä. 

Kirjan päähenkilö on yksi orjattarista. En muista hänen oikeaa nimeään mainittavan kertaakaan kirjassa, mutta Gileadin valtakunnassa häntä kutsutaan isännän etunimen mukaan määräytyvällä nimellä Frediläiseksi. Muiden orjattarien tapaan myös Frediläinen on menettänyt ihmisoikeutensa, aluksi työnsä ja rahansa, sitten parheensä ja lopuksi itsemääräämisoikeutensa ja päätäntävallan jopa omasta kehostaan. Kirjan tarina kulkee paljolti Frediläisen pään sisällä ja ajatuksisa, joissa hän käy läpi entistä elämäänsä ja muistojaan aina Gileadin valtakunnan syntymiseen johtaneiden tapahtumien alusta tähän hetkeen asti. Ajatuksissaan Frediläinen sadattelee ja kiroaa isäntänsä, tämän vaimon ja järjestystä ylläpitävät sotilaat, mutta tosimaailmassa hän pitää suunsa supussa kuin mitä nöyrin isäntänsä alamainen. Tarkoin valvotussa yhteiskunnassa eliitin valvovia silmiä on joka nurkalla, eikä ystäviinkään voi täysin luottaa. Ahtaaksi käyneessä yhteiskunnassa Frediläisen henkilökohtainen kapina toteutuu pieninä tekoina hänen ahtaassa elämänpiirissään. Gileadin valtakunnassa kapinoinniksi riittää jo takapuolen keikahdus vartioiden ohitse kävellessä, margariinin vohkiminen käsirasvaksi ja suljettujen ovien takana pelattu sanapeli. HBO:n sarjassa Frediläisestä muuntuu hiukan aktiivisempi toimija kuin kirjan sivuilla, minkä ymmärrän välttämättömäksi sarjan juonenkulun kannalta. 

Orjattaresi oli pelottava ja ajatuksia herättelevä kirja. Tarina Gileadin noususta ja tuhosta ei ole poikkeuksellinen siinä mielessä, että samankaltaiset tapahtumasarjat ovat seuranneet toisiaan jo ihmiskunnan historian alusta tähän päivään asti ja luultavasti vielä pitkälle tulevasuuteenkin. Valitettavan aina jostakin löytyy joku, joka on valmis määräämään ja toinen, jolle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin totella. Roomaanin avoimeski jätetty loppu jätti mieleen lukuisia kysymyksia, mutta aivan liian vähän vastauksai. Tällä hetkellä kirjan toisen osan ilmestymisen todenäköisyyden ollessa häviävän pieni ainoaksi vaihtoehdokseni jää luultavasti istua aloilleni odottamaan, hetkeä, jolloin The Handmaid´s Talen seuraava kausi ponnahtaa HBO:n valikoimaan. 

Kommentit (1)
  1. Orjattaresi Juoni | Elokuvat Vaasa
    7.9.2020, 05:37

    […] Margaret Atwood/Orjattaresi – Eräpäivämuistutus | Lily – Orjattaresi oli ensimmäinen äänikirja, jonka kuuntelin sovelluksen ostamisen jälkeen. Teos oli oiva äänikirjaksi, sillä juoni oli sen verran kutkuttava, ettei keskittymiseni herpaantunut hetkeksikään edes ruuhkabussissa. Orjattaresi on dystopian lajiin kuuluva tarina. […]

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *