2012

Pakko on kun muutkin teki, tässä siis erään äidin elämä vuonna 2012.

Tammikuu

– Olin melko paljolti paksuna, ihmeteltiin kovasti että miten paljon isommaksi sitä voi kasvaa, laskettu aika oli kuitenkin vasta huhtikuussa. 

– Ostin ihan hulluna pieniä vaatteita kirpputorilta.

Tätä kuvaa ottaessa jumituin kyykkyasentoon lumihankeen. Kyllä lenkkeilijöitä nauratti kun ystävällisesti kysyivät että tarvitsisinko mahdollisesti apua. En sitten edes kehdannut myöntää, vaan istuskelin lumihangessa tovin ennen kuin keksin kuinka pääsen mahani kanssa ylös.

Helmikuu

– Ihmeteltiin edelleen että mihin mittoihin maha mahtaa oikein kasvaa ennen kuin herra suvaitsee saapua.

– Ostelin edelleen hervottomia määriä vauvanvaatteita kirpputoreilta.

– Tonin kanssa meille tuli 2 vuotta yhteistä elämää täyteen.

Maaliskuu

– Laskettu aika läheni ja alkoi jännittää oikein todella. Aloin olla varma että tarvitsen pelkosektion, eihän minusta nyt ole synnyttämään, sehän on tosi rankkaa ja sattuu!

– Pesänrakennusvietti saapui ja innostuin leipomisesta.

– Muutama viikko ennen laskettua aikaa (en ole varma oliko se nyt helmikuuta vai maaliskuuta) lähdettiin Ikeaan ostamaan vauvan tarvikkeita. Ai miten niin jätettiin viimetinkaan?

Erään äidin maha kuukausi ennen erään vauvan syntymistä.

Huhtikuu 

– 10. päivä oli laskettu aika. Se meni.

– 11 päivää lasketun ajan jälkeen, 28 tunnin sairaalassa olon ja 4 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen suvaitsi pieni Herrakin, Möhö, lopulta tulla maailmaan. 3460g, 51cm.

– Olin rakastuneempi tähän pieneen ihmiseen kuin ikinä olisin osannut kuvitellakaan. Sairaalassa en malttanut nukkua kuin 15 minuutin pätkissä, ihan vain ettei hetkeäkään pikkumiehen tekemisistä jäisi huomaamatta. (Niin, kyllähän se hengittelyn katsominen on aika jännittävää.)

Toukokuu

– Imetin poikaani 3 viikkoa, jonka jälkeen päätin luovuttaa. Reino sai ns. rintaraivareita, eikä yksinkertaisesti suostunut tarttumaan rintaan. Kai sitä olisi pitänyt yrittää vielä muutama viikko että voisi ilman suurta häpeää kertoa tästä ”hyville äideillekin”, mutta tulin siihen tulokseen että minun ja pojan hyvinvointi on tärkeämpää kuin se, että voin leveillä imetykselläni vau.fi:n keskustelupalstoilla.

– Kun imetyksen suhteen luovutin, oli elämä täydellistä. Kultapieni Möhö oli maailman suloisin, enkä olisi ikinä voinut kuvitella että vauva-arki on sellaista. Pieni herra nukkui yöt kuin enkeli, eikä ollut enää yhtään niin kiukkuinen kuin imettäessä. Raukalla oli koko ajan ollut vaan nälkä.

– Möhöstä tuli Reino Elmeri.

Tässä kuvassa peitän lapsella järkyttävän määrän raskauskiloja.

– Niin, kastetilaisuushan meni melko pitkälti ihan putkeen. Stressasin päivää ihan hulluna, ja n.15 minuuttia ennen kuin piti lähteä kotoa, hajotin tuhannen sirpaleiksi lahjaksi saadun kastemaljan. Siinä vaiheessa olikin hyvä tirauttaa pikku itkut. Onneksi loppupäivä meni ihan hyvin, mutta tuntui että sinä päivänä kuulin turhan monta kertaa sanonnan ”sirpaleet tuo onnea!”

Kesäkuu

– Meni pitkälti löysäillen ja Reinon kasvamista ihmetellen. Jos en ihan väärin muista, niin taisin käydä lonkerolla ystävän kanssa. (uuuuu!)

– Nukuttiin koko perhe ensimmäinen yö ilman yhtään yösyöttöä tai herätystä muutenkaan.

Heinäkuu

– Käytiin Tonin ystävän häissä ja Reino jäi mummon ja papan luo hoitoon. Siellä sitten alkoi taas tämä paha (ihana ja niin paha) tapa, tupakointi. Oli myös hassua olla liikkeellä ilman vauvaa, tuntui ettei osaa ajatella mitään muuta kuin sitä miten aamulla saa taas olla Reinon kanssa.

– Reino nauroi ensimmäistä kertaa ääneen, omalle peilikuvalleen.

– Reino kääntyi selältä mahalleen.

Elokuu

– Näihin aikoihin (muistaakseni) alettiin aktiivisesti etsiä taloa Savonlinnasta. Koska meidän kriteerit on mitä on (rintamamiestalo, puulattia, pönttöuuni), ei mahdollisia uusia koteja hirveästi ollut. Ja ne mitä oli, oli liian suuria projekteja meille (hometta, ilman rakennuslupaa kellariin rakennettuja kylpyhuoneita, kosteusvaurioita, ei minkäänlaisia peruskorjauksia tehty rakentamisen jälkeen jne).

– Reino nousi konttausasentoon, eteenpäin mentiin vielä hyvin vaihtelevalla menestyksellä.

Syyskuu

– Käytiin katsomassa monta monituista taloa, eikä edelleenkään yksikään ollut meille ”se oikea”.’

Lokakuu

– Vietettiin läksiäisiä, muutto Mikkelistä Savonlinnaan muuttui todeksi. Se ahdisti, ahdistaa vieläkin, mutta mä alan olla jo tottunut tähän savolaiskaupunkiin.

– Puolivuotias Reino nousi itse istumaan.

– Loppukuusta ajettiin tavarat Mikkelistä, meidän ihanasta vuokrakaksiosta Savonlinnaan, meidän lähestulkoon siedettävään kaupungin vuokrakolmioon.

Marraskuu

– Vietin 22-vuotis syntymäpäivääni uudessa kodissa, pyydettiin sukulaisia kakkukahville. (Näin tylsä musta on tullut, huh huh)

– Reino nousi seisomaan tukea vasten. Satoja mini-sydänkohtauksia.

– Kävin ihan itsekseni juhlimassa ja vielä yli sadan kilometrin päässä miun pojista. 

– Sain opiskelupaikan.

Joulukuu

– Stressasin enemmän kuin kertaakaan Reinon syntymän jälkeen.

– Vietettiin ensimmäinen joulu perheenä.

Vuodenvaihteessa tapahtui myös jännittäviä asioita, mutta niistä lisää myöhemmin. Vinkki: tästä saattaa tulla myös remonttiblogi. ;)

 

Hyvää vuotta 2013 kaikille!