Huono äiti vs. Hyvä äiti

Mä päätin jo raskaana ollessani, etten aio stressata äitiyttä. Tähän asti on menny ihan hyvin (jos ei oteta huomioon imetystä, joka stressas sen 3 viikkoa, kunnes luovutin). Nyt kuitenkin oon alkanu stressata lähes kaikesta. Oonko tarpeeks läsnä, teenkö tarpeeks asioita Reinon eteen jne.

Tietenkin, nyt mun elämässä on paljon muutakin kun äitiys, on koulu ja remontti ja tää laihdutustouhu (joka etenee muuten aika hienosti, 5 kiloa lähteny!) ja musta tuntuu etten ehdi tehdä Reinon kanssa mitään.

Kaikki se aika jonka vietän Reinon kanssa, tuntuu vievän aikaa pois muusta. Ahdistun siitä kun en saa tehtyä koulutehtäviä ja nykyään toivon että Reino vaan nukkuis päiväunia koko päivän, että ehtisin opiskella, pakata ja pitää kotia siistinä. Olis myös ihan kiva viettää joskus aikaa Toninkin kanssa ihan kahdestaan, varsinkin kun illat menee nykyään koulussa. 

Tietysti sit ahdistun kun huomaan ajattelevani noin.

Mä rakastan mun poikaani, enemmän kun mitään muuta koko maailmassa, mutta just nyt oon väsynyt tähän äitiyteen. En tietenkään koko aikaa, mutta ihan liian usein tuntuu siltä että mieluummin nukkuisin pitkään (enkä heräis viimeistään 7:30 joka aamu syöttämään aamupuuroa pikkuherralle joka mitä ilmeisemmin mieluummin heittelis puuroa pitkin seiniä kuin söis sitä), lähtisin aamulla pitkälle juoksulenkille (enkä yrittäis epätoivoisesti keksiä jotain tekemistä Reinolle), istuisin illan Tonin kainalossa (enkä yrittäis saada Reinoa nukkumaan) ja nukkuisin yön ilman herätyksiä.

Toisaalta hyvä että mä itse huomasin tän olon, aion muuttaa asenteeni tähän koko olemiseen. Tärkeintä on että mä osaan nauttia Reinosta ja Reino saa nauttia äidistään. Koska mikä muu muka olis yhtä tärkeää?

Ja kun asiaa miettii, niin mä rakastan monia asioita Reinon kanssa olemisessa. Mä rakastan meidän pitkiä päiväunia yhdessä, ei oo mitään ihanampaa kun pieni mies joka nukahtaa mun kainaloon. Mä rakastan sitä kun Reino kömpii mun perässä jokapaikkaan ja kurottaa käsiään että pääsis syliin. Mä rakastan Reinon kanssa leikkimistä. Mä rakastan katsoa sitä kun se nukkuu. Mä rakastan mun poikaa.

Tälläisiä hetkiä mä rakastan. Ihan kahdestaan, ihan rauhassa. 

Mä lupaan nyt, tästä hetkestä eteenpäin ottaa asiat rennommin. Lupaus mulle itselleni ja etenkin Reinolle.