Ollaan oltu kipeinä koko porukka nyt muutaman päivän ajan. Tai siis, kaikki muut paitsi minä on ollut kipeinä jo pidempään. 

Tähän viikkoon on kuulunut kamalia öitä, paljon paljon kävelyharjoituksia, nenän niistämistä, remontoimista ja tästä yläkerran yksiöstä ahdistumista.

Me ollaan asuttu tässä talossa nyt… Pari kuukautta? Ja koko sen ajan ollaan oltu vain ja ainoastaan yläkerrassa. Täällä meillä on vessa ja suihku, yksi hana keittiössä ja pieni kaasutaso jolla tehdä ruokaa. Ei toi nyt kuulosta kovin pahalta, sä varmaan siellä ajattelet. No, mun mielestä tää on ihan perseestä.

Mä en tykkää käsintiskaamisesta. En yhtään. En missään määrin. Oon nyt parin kuukauden ajan JOKA PÄIVÄ tiskannut kaikki astiat käsin. Ja että tää vitutus (kyllä, olen äiti ja käytän sanaa vitutus) oikein maksimoitaisiin, ei tänne tuu lämmintä vettä ennenku hanaa on valutettu n.2 minuuttia (”sitä vettä ei muuten kannata valuttaa, se maksaa kuule!” t: Toni) ja oon hajottanu neljä kappaletta meidän Iittalan laseja.

Toisekseen, mä pelkään kaasua. Toisin sanoen, mä en voi tehdä päivällä ruokaa ollenkaan, koska en uskalla käyttää kaasutasoa. Ei siinä, mikropuuro on ihan hyvää. Ja leipä.

Ja kolmas asia vielä. Kun mä menen suihkuun, mä haluan että sieltä tulee lämmintä vettä heti. Mä en halua odottaa suihkukopin ulkopuolella viittä minuuttia, vaan mä haluan suihkuun heti. Toni kyllä lohdutti mua, että  ”jos menee vasta toisena suihkuun niin sieltä tulee jo ihan lämmintä vettä”. Kiitos vaan tästä. 

Mutta, ei se mitään. Kohta tää on ohi. Kohta mä saan keittiön ja alakerran suihkun käyttöön. Kiitos remontin jumalat, kiitos.

ps. Onpa hienoa kirjata syömisiään ylös kiloklubiin kun ne on tätä luokkaa: Kaurapuuro, rkl voita, rkl sokeria, 3 kuppia kahvia, 2 korvapuustia.
……. Nooooo, ei siinä oo ainakaan kovin paljoo kaloreita!