Ajatus blogin perustamisesta on pyörinyt takaraivossa jo hetken jos toisenkin, mutta joko sopivaa nimeä, blogialustaa tai milloin mitäkin on tullut esteeksi. Nyt vain päätin, että on vihdoin aika lopettaa jahkaaminen ja aloittaa. Kyllä ne asiat sitten loksahtelevat paikoilleen, kun on kuitenkin suuri palo kirjoittaa.

Miksi sitten kirjoitan?

Kirjoittaminen ei ole varmastikaan se mun paras vahvuus. Luulen vahvuuksien olevan enemmän visuaalisella puolella, mutta silti tuntuu että täytyy saada oma äänensä kuuluviin. En ole millään lailla verbaalisesti lahjakas – änkytän ja sekoan helposti sanoissani, mutta näppäimistöä hallitsen ihan kiitettävästi.

Olen reilun vuoden painiskellut itseni ja työminäni kanssa. Törmäsin joskus vuoden 2017 alkupuolella johonkin artikkeliin erityisherkkyydestä ja se kolahti. Ikää on kuitenkin sen verran, että yksi kymmenvuotinen työelämää alkaa olla kohta takana. Olen ollut töissä täysi-ikäisestä asti kaikenlaisissa työpaikoissa ja töitä on tullut tehtyä paljon – välillä ihan liikaakin. Haluaisin kirjoittaa vielä ainakin siitä, miten olen kokenut työelämän kiemurat ja miten kaikki helpottui, kun ymmärsin enemmän erityisherkkyydestä.

Tällä hetkellä työminä erityisesti on hakusessa ja sitä lähden etsimään bloginkin avulla. Myös oma identiteetti on kokenut monenlaisia kolauksia, eikä omat toiveet, unelmat tai elämän suunnitelmat ole kirkkaina mielessä. Kaiken kipuilun jälkeen minusta tuntuu, että on vihdoin aika voida hyvin ja kaivaa oma itsensä kaiken stressin ja ulkoisen paineen kuorrutuksen alta. Luulen, että sieltä löytyy vielä ihan hyvä tyyppi.

Lisäksi perheemme kasvaa ihan pienen hetken päästä, joten vauvahuuruisia ajatuksia on varmasti siis luvassa. Esikoisen laskettuun aikaan ei ole kuin ihan pieni henkäys ja raskauden aikana on herännyt kaikenlaisia tunteita laidasta laitaan. Varmasti kirjoitan siitäkin, millaista on tuntea kaikenmaailman tunteita erityisen vahvasti, pyöritellä kauhuskenaarioita ja unelmoida rajattomasti.

Lupaan kirjoittaa myös rakkaudestani pitkiin aamuihin ja kauniisiin aamupaloihin (jos niitä vauva-arjen keskellä on mahdollista joskus toteuttaa). Minua miellyttää kaikki visuaalisesti kaunis. Olen myös pyrkinyt kääntämään ajatuksiani kestävämmän kuluttamisen suuntaan. Sen lisäksi, että oma pää välillä tuntuu raskaalta kantaa, kannan harteilla usein myös maailmantuskat ja muidenkin murheet. Ehkä kirjoitan siis myös jostain siihen liittyvästä.

Katsotaan mihin tämä muotoutuu. Ulkoasu muokkautuu varmasti ajan kuluessa, tällä hetkellä kun pidän taukoa noista työhommista. Kiva jos olet eksynyt mukaan!