Kun erotaan, niin mennään Tinderiin

 

Olin kahdesti vuodessa jätetty mies. Siinä oli itsetunnolle kunnolla haastetta. Tosin itsetuntopohdiskelut olivat hetken ”mitä järkeä on missään” -pohdiskelujen sumentamana.

Kun sumu hälveni, toiminnan mies toimii. Tinder puhelimeen ja radalle. Ja niin se iloinen piipitys uusien ”matchien” ja uusien viestien myötä tuli puhelimeeni. Ja, kun tämä äänimaailma hiljeni välillä, oli ryhdyttävä tarkastamaan, onko puhelin tikissä vai missä vika.

Tinder on hauska appsi. Aloittaessasi juttelun ”matchin” kanssa, tiedät jo, että ulkonäkösi on toisen mielestä hyväksyttävällä tasolla. Hänen tasollaan. Toisin on, kun lähestyy naista valitulla repliikillä tosimaailmassa. Silloin joutuu itsetietoisena odottamaan ulkonäköarvion tekemistä livetilanteessa.

Tinderissä pitää ottaa muutamalla täsmäkysymyksellä selville, millä mielellä toinen on liikkeellä, mitkä ovat hänen arvonsa ja personallisuustyyppinsä. Haasteellinen tehtävä!

Ah, sitä jännitystä. Itsehän en ollut, kiitos vielä rikkinäisen sydämeni, parisuhteeseen valmis. No sen kertominen ihan heti alkuunsa ei tullut kysymykseenkään. Sittenhän olisin kuulostanut ihan vonkaajalta.  Vaikka tosin vonkaaja kyllä olinkin, muttei ole kovin seksikästä kuulostaa siltä. Peliä, tämä on peliä!

Mutta Tinder-chattailuni meni hyvin. Lempielokuva, viimeisin lukema kirja, työpaikka, elämän paras kokemus ja päivän paras hetki olivat minun täsmäkysymykset, jolla pääsin kiinni, omasta mielestäni, riittävästi näiden naisten sielunelämään. Ja koska kirjoittelu meni hyvin, oli suorastaan tehtävä treffikalenteri.

Heti ensimmäisillä treffeillä huomasin, ja ilmiön toistuessa monilla seuraavista, että minä en tuntenut mitään näitä naisia kohtaan. En vaikka edessäni istui upeuksia, ihanuuksia ja söpöläisiä. Ei, ei kerta kaikkiaan mitään. Jouduin valitsemaan yksinkertaisen tekniikan. Päätin ensimmäisen kahden minuutin aikana: panenko vaiko en.

Ja jos päätin panna, arvioin, onko nainen niitä, jotka tulevat kanssani hommin ekoilta treffeiltä vaiko pitikö odottaa toisia. Monet tulivat ensimmäisiltä, joka oli minulle yllätys. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että jotkut eivät tullee koskaan.

Seksin saaminen oli itsetunnolleni tärkeää. Se, että rakkauden työkaluni sai säännölliset kehut koostaan ja kauneudestaan rakensi minusta melkoista rakastajaa :D. Mutta minä kelpasin ja se oli todella tärkeää värisevälle sielulleni. Seksin harrastaminen, no, oli ”ihan kivaa”. Mutta ilman tunteita aika suorittamista.

Parasta näissä yhden yön jutuissa oli, että koska pelissä ei ollut suuri ihastus ja sen menettäminen vaan täysin yhdentekevä ainutlaatuinen kohtaaminen, pystyi päästämään itsensä kokeilemaan. Oppimaan itsestään.

Opin esimerkiksi, että jaksan harrastaa useita kertoja illassa seksiä. Aiemmin olin selvinnyt kerran kuussa tahdista vallan mainiosti. Pyllyn läiskiminen on minusta todella seksikästä. Useat naiset yllätyksekseni pitävät siitä, että heitä kohdellaan määräilevästi ja otetaan kovaa. Tykkäsin siitäkin roolista. Ja voi pojat, todella monet tykkäsivät ottaa suihin. Miten taivaallista.

Harrastin seksiä uima-altaassa, julkisessa paikassa, pöydällä, seinää vasten nainen sylissä ja lähes väkivaltaisesti. Yritin myös anaaliseksiä, mutta se ei sattuneesta syystä onnistanut.

Ei tämä ”riettailu” ollut elämäni hohdokkaimpia hetkiäni (vaikka tällaisen sisällön sille olin kyllä kuvitellut) mutta opin siitä paljon.

Tunsinkin itseni valmiimmaksi rakastajaksi, kun se, jota rakastan tulisi vastaan.