Kun kaikki loppui ja kaikki alkoi 2/2

Avioliittoamme oli kulunut vajaa vuosi ja saimme lapsen. Aivan ihanan pojan ja hetkeksi suhteemme kaikki ongelmat saivat selityksen. Ei seksiä tai läheisyyttä, koska synnytys. Ei seksiä ja läheisyyttä, koska yövalvomiset ja imetys. Se oli ihanaa. Kaikki oli hyvin. Ei ollut ongelmia. Oli pieni perhe, jonka vuoksi voisikin tinkiä tuollaisista asioista.

Emme kuitenkaan osanneet päästää irti rooleistamme. Minä tein kaiken rahan perheelle. Kannoin vastuun kaikesta muodollisesta. Tyttö oli ihana äiti mutta suhteessa minuun edelleen itsetunnoltaan heikko, vaikka minä taas jumaloin… ja pelkäsin tyttöä. Tai en pelännyt tyttöä mutta hänen reaktioitaan, joita en ymmärtänyt.

Sitten tapahtui käänne. Tyttö pääsi opiskelemaan ”unelmien ammattia”. Uudet intohimoiset ystävät. Voimaantuminen! Elämä oli tytöstä ihanaa. Kaikki oli mahdollista. Ensin tunsin iloa, sitten itseni turhaksi. Seurani oli tytöstä tylsää. Perhe-elämä oli tytöstä tylsää. Loppujen lopuksi tyttö ehdotti erilleen muuttamista. Se sopi minulle puolen vuoden täydellisen seksittömyyden takia. Erosimme.

Paitsi, ettei tyttö selvinnyt itsenäisyydestään. ”Kaikkien aikojen virhe – rakastan sua yli kaiken” oli hänen viestinsä. Tyttö halusi kolmen kuukauden eron jälkeen muuttaa takaisin luokseni. Emmin. Olin tavannut kesän aikana naisia. En ollut löytänyt ketään loputtoman kiinnostavaa mutta olin harrastanut seksiä. Paljon ja hurjana. Olin seksuaalisesti löytänyt itseäni.

Mutta perhe. Pieni ihana poikani ja hänen perheensä veti pidemmän korren. Otin tytön takaisin. Moni asia sujui paremmin. Mutta vain hetken. Tytön ahdistukset palasivat, läheisyys ja seksi loppuivat ja yhteiset hetkemme olivat vaikeita. Meillä oli roolimme.

Olimme päättäneet uuden suhteen aluksi, että elämme avoimessa suhteessa. Siksi, että minun oli vaikea lupautua uskolliseksi kumppaniksi, kun olin tottunut saamaan seksiä, paljon seksiä. 

Niin. En kuitenkaan osannut elää avoimen suhteen mahdollistamaa elämää. Elin perhe-elämää oman pikkuperheeni kanssa. Vaimoni kuitenkin toimi toisin. Kesken ahdistusten päätti kokeilla. Kokeilla toista. Rakastui. Ja erosi minusta taas. 

Nyt tuosta kaikesta on puoli vuotta. Sumu on kadonnut. Nyt kun tämä on kirjoitettu, viittaan tulevaisuudessa vain lyhyesti menneeseen, koska se tietysti vaikuttaa tähän päivään. Tämä päivä, huominen. Niin paljon kiinnostavampia. Sitä kohti siis.