Itsenäisyyspäivän vastaanotto

Tämä viikko on mennyt juhlahuuruissa. Ensin on valmisteltu, sitten juhlittu ja lopuksi toivuttu. Kaksin verroin. Keskiviikkona oli työpaikan pikkujoulut, jotka jääköön nyt pimentoon, ja seuraavana päivänä Suomen synttärit.

Pidettiin Antin luona itsenäisyyspäivän vastaanotto, jonka suunnittelu aloitettiin jo viikko sitten. Haluttiin panostaa kunnolla, olla olevinamme oikein hienoja. Siivottiin, järjesteltiin Antin koti tip top -kuntoon ja kaavailtiin menú. Tarjolla oli muun muassa saaristolaisleipää graavilohella, piparjuuri-porocrustadeja sekä piparinen glögijuustokakku.

Antti suunnitteli ohjelman ja valaistuksen, minä hoidin suurimmaksi osaksi ruokien valmistelun ja esillepanon. Kakun tein hyvissä ajoin keskellä yötä, crustadit pursotin valmiiksi vain noin viisitoista minuuttia ennen vieraiden saapumista. Juhlavalmisteluille voisi varata kaiken maailmassa olevan ajan, ja silti tulisi kiire. Onneksi saatiin kaikki valmiiksi juuri ennen kuin ovikelloralli alkoi.

Olin näistä juhlista extrainnoissani koska 1) hostattiin Antin kanssa ensimmäiset yhteiset juhlat, 2) saatiin pukeutua parhaimpiimme ja 3) tuntui ihanalta saada kämppä täyteen ystäviä. En ole aikaisemmin edes tajunnut, miten paljon nautinkaan juhlien järjestämisestä, mutta tottahan se on. Ei kai ole mikään ihme, että olen työpaikallakin (itse perustamani) Viihtyvyysryhmän aktiivi, ja kaikkien rientojen suunnittelu lasketaan aina minun kontolleni.

Ihana Laura ikuisti juhliemme tunnelman ja tarjoilun, kun itselläni oli niin into päällä, etten malttanut pysähtyä edes kuvaamaan. (Olin niin tohkeissani, että unohdin jopa sekavassa alkupuheessani toivottaa hyvät itsenäisyyspäivät..) Aika meni vilkkaasti, ja pidot olivat ohi epäilyttävän pian. Mutta kyllä vaan hyvät pidot olikin. Oli puhetta ja pupellusta, hyväntuulisia ja -tyylisiä ystäviä sekä tietenkin Sauli ja Jenni, jotka yhdellä seinustalla kättelivät Suomen kansaa.

Mutta vaikka kuinka myhäilen, että olipas meillä erihyvät juhlat, ei siitä ole meitä kiittäminen. Ilman kahta tärkeää tekijää ei olisi nimittäin ollut juhlia ollenkaan.

Kiitos kotimaalle ja kiitos ystäville.

– Essi

Kuvat Laura Manninen: KOTISIVUT / INSTAGRAM

Ps. Seuraa miuta Instagramissa