Itsenäisyyspäivän vastaanotto

Tämä viikko on mennyt juhlahuuruissa. Ensin on valmisteltu, sitten juhlittu ja lopuksi toivuttu. Kaksin verroin. Keskiviikkona oli työpaikan pikkujoulut, jotka jääköön nyt pimentoon, ja seuraavana päivänä Suomen synttärit.

Pidettiin Antin luona itsenäisyyspäivän vastaanotto, jonka suunnittelu aloitettiin jo viikko sitten. Haluttiin panostaa kunnolla, olla olevinamme oikein hienoja. Siivottiin, järjesteltiin Antin koti tip top -kuntoon ja kaavailtiin menú. Tarjolla oli muun muassa saaristolaisleipää graavilohella, piparjuuri-porocrustadeja sekä piparinen glögijuustokakku.

Antti suunnitteli ohjelman ja valaistuksen, minä hoidin suurimmaksi osaksi ruokien valmistelun ja esillepanon. Kakun tein hyvissä ajoin keskellä yötä, crustadit pursotin valmiiksi vain noin viisitoista minuuttia ennen vieraiden saapumista. Juhlavalmisteluille voisi varata kaiken maailmassa olevan ajan, ja silti tulisi kiire. Onneksi saatiin kaikki valmiiksi juuri ennen kuin ovikelloralli alkoi.

Olin näistä juhlista extrainnoissani koska 1) hostattiin Antin kanssa ensimmäiset yhteiset juhlat, 2) saatiin pukeutua parhaimpiimme ja 3) tuntui ihanalta saada kämppä täyteen ystäviä. En ole aikaisemmin edes tajunnut, miten paljon nautinkaan juhlien järjestämisestä, mutta tottahan se on. Ei kai ole mikään ihme, että olen työpaikallakin (itse perustamani) Viihtyvyysryhmän aktiivi, ja kaikkien rientojen suunnittelu lasketaan aina minun kontolleni.

Ihana Laura ikuisti juhliemme tunnelman ja tarjoilun, kun itselläni oli niin into päällä, etten malttanut pysähtyä edes kuvaamaan. (Olin niin tohkeissani, että unohdin jopa sekavassa alkupuheessani toivottaa hyvät itsenäisyyspäivät..) Aika meni vilkkaasti, ja pidot olivat ohi epäilyttävän pian. Mutta kyllä vaan hyvät pidot olikin. Oli puhetta ja pupellusta, hyväntuulisia ja -tyylisiä ystäviä sekä tietenkin Sauli ja Jenni, jotka yhdellä seinustalla kättelivät Suomen kansaa.

Mutta vaikka kuinka myhäilen, että olipas meillä erihyvät juhlat, ei siitä ole meitä kiittäminen. Ilman kahta tärkeää tekijää ei olisi nimittäin ollut juhlia ollenkaan.

Kiitos kotimaalle ja kiitos ystäville.

– Essi

Kuvat Laura Manninen: KOTISIVUT / INSTAGRAM

Ps. Seuraa miuta Instagramissa

Kommentit (2)
  1. No voittajapa varsin upea oliki! Kiitos kun tulit <3 

    Ps. Voi, kiitos! Kaikki muut kuvat meistä sitten olikin yhtä irvistystä tai heiluntaa. Olisin halunnut vieraistakin laittaa kuvia, mutta jokanen kuva oli omalaatuisesti mielenkiintoinen. En sitten edes alkanut niitä kellään hyväksyttämään, kun ei kukaan kuitenkaan olis niitä blogiin asti päästäny.

  2. Oli myös upea Suomi-visa ja sen upea voittaja!! Kiitos ihanista juhlista.

    P.S. Ompa kiva kuva tuo ensimmäinen teistä. En olis uskonu, että noin oiva otos kaiken sen pelleilyn keskeltä onnistuttiin nappaamaan. Laura on aika taitava.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *