Yhdensuuntainen lentolippu

Viikkoja jäljellä: 28

Ostettu: 1 kpl lentolippu

Kuka muistaa Siperia kutsuu -kirjoituksen, jonka postasin pari kuukautta takaperin? Haave Trans-Siperian junamatkasta oli silloin vain ääneen sanottu idean taimi, jota nyt on kasteltu monta kuukautta yhdessätuumin. Muutama päivä sitten siirryimme ideasta toteutukseen, eikä reissua enää voi peruuttaa.

Ostimme nimittäin viikonloppuna yhdensuuntaiset lentoliput. Kuinka jännittävää olisikaan sanoa, että se on menolippu ja että katsellaan fiiliksen mukaan, milloin palataan. Melkein yhtä jännittävää on kuitenkin se, että tiketti on paluulento Pekingistä kotiin. (Kun kerroin kaverille, että se lippu on takaisin kotiin, vastaus kuului: “Essi has no home. Essi’s home is all over the world.” Mikä on tietenkin totta, kun oikein alkaa asiaa miettiä.)

Tämä kaikki tarkoittaa siis sitä, että Pekingiin on päästävä jotenkin muuten kuin lentäen. Se tie kulkee rautaisten kiskojen päällä, halki Siperian kauneuden ja Mongolian aavikoiden. Ensin kiidämme yöjunalla Moskovaan, josta jatkamme päivän päätteeksi kohti Siperiaa. Ensimmäinen stoppi on Ural-vuorten Yekaterinburg, toisena Irkutsk. Suunnitelmana on keplotella itsemme Baikal-järvellä sijaitsevalle Olkhonin saarelle muutamaksi yöksi.

Baikalin jälkeen jatkamme Ulan-Uden kautta Mongoliaan, jossa majoitumme neljä yötä perinteisissä jurtissa. Siellä ei ole sähköä, nettiä tai juoksevaa vettä. Vain ratsastusta, ruokailua ja rauhoittumista. (Kuinka innoissaan voi ihminen olla!) Luin jo ala-asteikäisenä ihmeellisestä Mongoliasta, ja nyt vihdoin ikuinen reissuhaaveeni toteutuu. Olen lietsonut Mongolia-kuumetta parin viimeisen kuukauden aikana katsomalla värikkäitä jurttasisustuksia ja lukemalla älyttömiä matkakertomuksia. Best.

Mongoliaan asti matkasuunnittelu on onnistunut hyvin, mutta Ulan Batorista Pekingiin pääsy on osoittautunut haasteeksi budjettimatkailijoille. Juna Mongolian pääkaupungista Kiinan vastaavaan maksaa 200 euroa. Se ei tietenkään olisi ongelma, jos tögrökkien lätkiminen lipputiskiin ei tuottaisi sydämen tuskaa. Mutta koska meille aika ei ole rahaa, vaan raha on rahaa, päätimme ottaa hieman hitaamman reitin Ulan Batorista Pekingiin.

Löysin joltakin (luotettavalta) blogisivustolta vinkkejä edulliseen matkaan. Tekstin innoittamana olemme päättäneet heittäytyä next level -seikkailijoiksi. Matkaamme ensin junalla Kiinan rajalle, ylitämme rajan muutaman euron taksilla ja toisella puolella jatkamme matkaa bussikyydillä. Jos jollain on omakohtaista kokemusta (mitä epäilen) tai toisen käden tietoa aiheesta (mitä myöskin epäilen), kertokaa ihmeessä onko tämä paras vaihtoehto, jos haluaa tehdä lompakkoystävällisen reissun.

Olen lentolipun ostamisen jälkeen jumittunut ihanaan Siperiakuplaan, josta käsin on kiva ihmetellä tulevan kesän reissua. Ja muut voivat sitten kuplan ulkopuolelta ihmetellä Siperiahöyryjä, joita silloin tällöin karkailee ilmoille. En kyllä tiedä, kuka näitä jaksaa enää edes ihmetellä. Ehkä päätän tämän kirjoituksen ystäväni sanoihin:

”But yeeeah I won’t say you are a hulttio because I’m already used to it. No plan of yours can surprise me anymore. I’ve heard it all.”

– Essi

Lue myös Siperia kutsuu -postaussarjan ensimmäinen osa.