Yllätysviikonloppu Långvikissä

Viime viikonloppuna me täytettiin Antin kanssa kuusi kuukautta, ja näiden puolivuotissynttäreiden kunniaksi Antti järjesti miulle yllätysviikonlopun. Tosin tiesin, että oltiin menossa johonkin kylpylään. Mutta että mihin!

Se ei kuulemma ollut pitkän matkan päässä, ihan vain puoli tuntia ajoa Munkkivuoresta. Marttyroin kohtalokseni jo Flamingon. Ei siinäkään kai mitään vikaa ole, mutta ensimmäisenä tulee mieleen vain kirkuvat lapset, mikä on aika kaukana haaveissa siintäneestä rentoutumisviikonlopusta..

Ehdin lyhyen ajon aikana hihkua moneen otteeseen jännitystäni, mutta Anttia jännitti kyllä enemmän. Ei kuulemma tiennyt miksi, mutta jännittipä kuitenkin. Lyhyen ajon jälkeen saavuttiin ihanalle Kirkkonummen maalaistielle, joka lopulta tyssäsi Långvikin pihaan.

Ulkopuolelta kylpylä näytti neuvostoajan tukikohdalta, mutta sisällä oli ihan eri meininki. Saatiin huone merelle päin, saatiin ihanat jättijätti-kylpytakit ja saatiin täydelliset puitteet rentoutumiseen. Ensin hoidin tärkeät asiat alta pois, eli hotellihuoneessa telmimisen, sängyille kaatuilun ja Antin halailun. Kaiken tämän jälkeen paineltiin innostuspuuskissamme täysiä allasosastolle tohvelit viuhuen.

Olin odottanut jonkinsorttista vilinäkylpylää, jossa vesi ryöppyää niiden kirkuvien pikkulasten toimesta piilolinsseihin ja nieluun menee vettä jatkuvalla loopilla, kun joku on alituiseen tönimässä. Yllätysloma olikin todellinen yllätys, sillä allasosastolla oli vain kolme pientä allasta: kaksi poreilevaa ja yksi hyinen, johon jotkut harhaluuloissaan laskeutuivat ja tulivat irvistellen asappina takaisin ylös. Lisäksi oli iso urheilijoiden uima-allas, johon meillä ei ollut menemistä.

Siitä hetkestä lähtien elämä oli aika luksusta. Ostettiin allasbaarista drinkit ja laskeuduttiin porealtaaseen, jossa kuuma vesi ja poreet hieroivat lihakset täyteen rentouteensa. Stressi huuhtoutui kylpyveden kautta viemäriin ja aika katosi ympäriltä. Pitkän nautinnon jälkeen haettiin vielä toiset juomat, asettauduttiin lepotuoliin pehmopalttoissamme ja juteltiin elämästä ihan vieretysten.

Kun olimme dipanneet itsemme vielä kerran altaaseen, suuntasimme saunaosastolle. Sieltä löydettiin höyrysauna (jonka tuoksu toi Antille mieleen kurkuman) ja infrapunasauna, jossa pystyi katsomaan telkkaria. Kun oltiin saatu tarpeeksemme Jaajo Linnonmaasta, kokeiltiin kaikki suihkut läpi. Tämä touhu alkaa vähitellen kuulostaa lasten hommilta, mutta tokihan ne suihkut oli testattava, kun jokainen oli erilainen. Ylitse muiden nousi sumusuihku, jossa olo oli kuin sademetsässä.

Päätettiin päivä tunnelmalliseen illalliseen kylpylähotellin ravintolassa, joka oli valaistu hennosti takkatulin ja kynttilöin. Taustalla kuului hiljainen musiikki. Karitsan entrecôtet ja kevyesti paahdetut lohet näyttivät ihanilta vadeillaan ja maistuivat vielä ihanammilta. Tarjoilija kantoi vielä jälkiruoaksi juustoja ja suklaaherkkua.

Kaiken rentoutushoidon ja laaturuoan jälkeen uni tuli vilkkaasti, varsinkin kun sai käpertyä onnellisena puhtaisiin hotellilakanoihin. Erityisesti hotellien tyynyt on ihan superluksusta. En tiedä, saako niin pehmeitä tyynyjä itse ostettua mistään, mutta kyllä vaan kelpasi nukkua.

Herätyskello soi aamukahdeksalta.

Antti ei aluksi arvostanut kellon kalkatusta. Tuona sunnuntaiaamuna oli kuitenkin paljon tärkeämpiä asioita tehtävänä kuin nukkuminen. Piti pukea ihana kylpynuttu päälle ja solahtaa poreisiin katselemaan valkenevaa aamua. Altailla oli muutama muu meidän lisäksi, mutta saatiin suurimmaksi osaksi olla aivan kahdestaan toisessa porealtaassa. Siitä näki merelle, jonka takaa aurinko teki kultaista esiintuloaan.

Täydellinen hetki. Porealtaassa rakkaan kainalossa, aivan hiljaista ympärillä ja kultainen valo pilvissä, verhoissa ja poreilevalla vedenpinnalla. Ihan kuin aamu olisi tullut ihan vain sitä hetkeä varten. Uskalsin jopa ropeltaa puhelimen esiin ja ottaa näkymästä kuvan, jotta muistaisin tuon hetken aina vaan.

Lopulta oli pakko lähteä altailta, että ehdittiin palauttaa huone ajoissa ja päästiin sitten rauhassa syömään aamubrunssia. Parasta aamubrunssia ikinä. En jaksa edes aloittaa, mitä kaikkea siellä oli, koska siellä oli aivan kaikkea. Meidän suosikki oli shottipöytä, josta vedettiin kitusiin ainakin neljätoista terveysshottiannosta. Ja Långvikin oma kahvi, joka oli niin pehmeää, että se oikein hiveli.

Aivan kaiken syömisessä kesti tovi, mutta tuo tovi oli kaiken viipyilyn arvoinen.

Edellisessä postauksessa kirjoitin marraskuumasennuksesta, mutta tuona viikonloppuna siitä ei ollut jäljellä rahtustakaan. Pimeys ei haitannut, koska se loi tunnelmaa. Kylmyys ei päässyt ihon alle, sillä rentouttavat poreet ja pehmeät peitteet pitivät sen loitolla. Eikä siinä ehtinyt potea Suomen synkkää syksyäkään, koska oli poikaystävä, jota rakastaa ja onni, jossa marinoitua.

– Essi

BLOGLOVIN’

Kommentit (2)
  1. ”Yäk, yäk, yäk!” Hän huutaa sydänsilmillä ja ilosta pulppuavalla sielulla, kun saa tällaista välittämistä kahdella pienellä silmällänsä todistaa.

    Tämä postaus on aivan ihana. Te oletta ihania. Ja viikonloppunne kuulostaa maailman hyvältä, Antille kunniamaininta ja taputukset!

    P.S. Olet ihan pöljän kaunis, taas.

    1. Kiitos superisti Aino! Olet CUTE sydänsilmines. Antille todellaki aplodeeraukset <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *