Ladataan...
ESSIE GRASSY

Moi!

Mulla kesti hetken ennenkuin lämpesin tuolle lätsälle. Viime viikolla huomasin, että se on päätynyt mun sallittujen ostosten listalle (siitä myöhemmin lisää). Tänä keskiviikkona ostin sen. Tässä se nyt sitten on. Tykkään.

Tämä päivä on mennyt lähinnä asioita hoitaessa ja iltavuorossa, ja seuraavaks vuorossa viikonloppu. Jee! Ihanaa ohjelmaa tiedossa, enkä malta odottaa. Tänään oli just sellanen päivä, ettei mikään mennyt niinkun piti... Vaikka oot varannut aikaa, ja silti tulee kiire - eikä mitään asioita oikeen ehdi hoidaa viimesen päälle loppuun asti. Jospa nyt viikonloppuna ei tarvis sit painaa tukka putkella, vaan vois keskittyä niihin asioihin mitä oikeesti haluaa tehdä. Let's see. Jätän tän vaan tähän, puhukoon eiliset asukuvat puolestaan.

Hattu Brixton // Paita ja aurinkolasit H&M // Laukku LINDEX // Farkut Pull&Bear // Tennarit Vans Old Skool

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Enjoy!

Ladataan...
ESSIE GRASSY

Heh. Jopas viime kerrasta on aikaa.

Rehellisesti sanottuna luovutin jo hetkeksi koko blogin suhteen. Tuntuu, että tällä hetkellä elämässä on niin hektinen vaihe, ettei itsestä vaan jää mitään ammennettavaa blogiin. Suoritan samaan aikaan viimeisiä opintoja, teen normaalisti omaa vuorotyötä ja palkatonta harjoittelua, joka on täyspäiväinen toimistoduuni. Rankan kevään jälkeen tuli hetki, jolloin piti pysähtyä hetkeksi, ja se hetki on nyt. Olen yrittänyt tasapainoilla oman jaksamisen ja hyvinvoinnin ylläpitämisen ja hullunlaisen kiireen välimaastossa. Onneksi olen löytänyt muutamia henkireikiä, joiden avulla pystyy unohtamaan kiireen edes tunniksi ja unohtamaan kaiken muun kuin käsillä olevan hetken. Myönnän olevani luonteeltani kova suorittaja ja täydellisyyden tavoittelija. Kärsin "reippaan tytön syndroomasta" ja yritän aina pärjätä, vaikka ei tarvitsisi tai jaksaisi. Siksi olen aina asettanut kovat vaatimukset myös blogilleni, ja luovuttanut, jos en ole niissä onnistunut. Siitä johtuu tämä jojoilu.

Täydelliset, hienot, luovat asukuvat. Säännölliset postaukset. Hieno Instagram-feedi, jossa markkinoida blogiaan. Aina täydellinen, skarppi ulkonäkö. Siistit kuvauspaikat, joissa kehtaa kuvata ja keikistellä. Nämä ovat itselleni asettamia, epäonnistuneita tavoitteita.

Suoraan sanottuna, olen tuntenut oloni paremmaksi ilman blogia. Asettamani tavoitteet eivät täyty, kun ei saa otettua kivoja kuvia ja aiheet loppuvat kesken. Kun ei ole valokuvaajaa avustamassa, ei paljon asukuvia jaella. Niitä asukuviakin voi ottaa ulkona vain sen neljä kuukautta vuodesta, ja silloinkin on liian kiire. Talvella ei ole valoisaa, ja jos on, niin silloin on aina itse töissä.On ärsyttänyt todella paljon, kun ei ole lähipiirissä tukiverkostoa, joka olisi kiinnostunut kuvaamisesta, tai pitäisi itse aktiivista blogia, johon tarvitsisi kuvia. Tuntuu, ettei blogia kannata pitää, jos poikaystävä ei ole valokuvaaja tai parhaat ystävät suosittuja bloggareita, joilla on aina aikaa lähteä kuvailemaan. Jotta saisi joskus kuvia valoisalla ja siisteissä lokaatioissa, pitäisi matkustella ympäri vuoden. Ei ole aikaa. Ei ole rahaa. Jos olisi, niin kuka kuvaa? Tuntuu, että bloggaamisen yleistyminen nuorten mimmien elinkeinona on tuonut tähän tosi paljon paineita ja korkeita standardeja, joita ei ole helppo täyttää, jos pitää blogia vain omaksi iloksi.

En missään nimessä syyllistä enkä syytä heitä, jotka ovat luoneet ihanat blogit, joista on tullut syystäkin suosittuja. En ole kateellinen, enkä koe sen olevan itseltäni pois. Päin vastoin. Tuntuu vaan, että blogeissa on vähän samanlainen ilmapiiri kuin sosiaalisessa mediassa muutenkin - kaiken pitää olla täydellistä: Instagram-kuvat kuvataan järkkärillä, eikä kännykkäkameralla, matkustellaan ulkomaille kuvaamaan, kodit on aina tip-top siistejä, ruoka on muka aina superterveellistä ja kaunista, asut aina viimeisen päälle, ikään kuin ei olisi ikinä kiireisiä aamuja, joina ei ehdi miettiä mitä laittaa päälle. Olishan se siistiä, kun elämä olisi tätä. Olen yrittänyt sitä, muttei sitä vaan jaksa. Missä on ne suositut aidosta elämästä kertovat blogit, joissa on kuvattu asut tuulen tuiverruksessa lumisateessa, kivat talvivaatteet päällä sen sijaan, että olisi matkustettu lämpimään ottamaan inspiroivia kuvia bikinit päällä ja shortsit jalassa, kun 99% suomalaisista hytisee kylmyydessä ja haaveilee, että pääsisi ulkomaille hillumaan biksuissa? Eikö talvivaatteissa voi ottaa asukuvia, eikö lämmintä talvipukeutumista voi inspiroida? Tarvitseeko asukuvien olla aina, kuin suoraan muotilehdestä - eikö itse asun tulisi olla pääosassa? Sama kai se silloin on, onko se kuvattu keskellä likapyykkikasaa vai marmorihallissa ulkomailla. Jos asu on siisti, se on siisti silloinkin, kun miljöö ei ole.

Tän postauksen mielipiteet on kärjistettyä avautumista, eikä niiden tarkoituksena ole loukata ketään. Just trying to prove a point.

Ladataan...
ESSIE GRASSY

Täällä fiilistellään syksyä jo ihan toden teolla. Vaihdon jälkeen kaikki tuntuu uudelta, ja arki tuntuu superihanalta, niin oudolta kun se kuulostaakin!
​Mietiskelin tuossa yhtenä päivänä, että onko se vaan just siitä, että on ollut tarpeeks kauan poissa kuvioista, että kaikki tuntuu tarpeeks uudelta ja vielä jaksaa, vai onko se sitä, että mun arki vaan on niin ihanaa, että tykkään siitä ekstrapaljon? Tulin pohdiskelun jälkeen siihen tulokseen, että kyseessä on jälkimmäinen tilanne <3 Ei todellakaan oo väärin tykätä arjesta!

Rakastan sitä, että saa järjestellä asioita ja tehä to-do-listoja vaan vetääkseen niistä asioita yli - ja sitä, että saa aamulla vetää niskaan päivään sopivan outfitin. Jotenkin se aamun pukeutumis- ja laittautumisrituaali on yks mun lempihetkistä. Saa valmistautua tulevaan päivään ja tulee oikeesti saatua jotain aikaan eikä vaan notkuttua kotona luuri kädessä kaikki somekanavat laulaen pyjama päällä, tai valvoen yömyöten kattoen Orange Is The New Blackiä Netflixistä (Berliinin vikoina viikkoina tuli tehtyä just tätä, koska "loma"). Ennen kun arki alkoi kunnolla, päätin vähän sisustella ja tein itselleni jopa sellaisen pienen "home officen" makuuhuoneen nurkkaan, jonka voin myöhemmin täällä blogissa esitellä, kun viimein tulee vikaakin silausta vaille valmiiksi. Ajattelin sen vähän lisäävän bloggaus-, ja koulutyöinspiraatiota, samaten kun ehkä tulevaa opinnäytetyötäkin. Tässäkin sitä nyt istuskellaan ;) Kiva olisi myös, jos nyt tää tuoli lakkais olemasta SE tuoli, jolle kasaan aina kaikki vaatteet kun en jaksa tunkea tuonne ylitse pursuavaan kaappiin :D

 

​Takki, paita ja farkut H&M. Kengät Adidas/Foot Locker. Aurinkolasit SheIn. Korvikset myös H&M.

Tän asun inspiraationa oli itseasiassa tuo kello. Sain sen tuliaiseksi vanhemmilta, kun tulivat Espanjasta, on kirjaimellisesti ranta-Rolex... Mutta hyvin nuokin on toimineet eikä tarvii töissä kammota, että menee rikki kun ei ole satoja euroja maksaneet. Kuten varmaan arvata saattaa, teemana oli tietenkin ruusukultasen ja hopean yhdistelmä, joka tuossa kellossa esiintyy. Uudenvalkoisissa Stan Smitheissä, jotka oli pakko saada vikalla viikolla Berliinissä, on ihanat ruusukultaset yksityiskohdat, ja paidan murrettu lohenpunainen väri muistuttaa hieman ruusukultaa myös. Hopeeseen on sitten matchatty rikotut harmaat farkut ja hopeiset Diorin So Real-tyyliset aurinkolasit. Myös yksinkertaiset pallokorvikset olivat hopeaa, ja olivat kuin tehdyt noiden mun korvien lävistyskorujen kanssa. Keksin tän ihan vahingossa, en itseasiassa uskonut ikinä niitä käyttäväni. Ne tulivat sattumalta jonkun korvispaketin mukana, mutta on lojuneet muiden korujen seassa rasiassa varmaan vuoden ajan. Nyt kun on korvassa tuore Rook, niin motivaatio käyttää hopeisia korviksia on suurempi, koska mua häiritsee, jos metallien värit ei matchaa asussa ja/tai asusteissa...Ilokseni huomasin, että noi näyttää tosi kivalta yhdessä, ja oonkin käyttänyt noita nyt paljon.

Ihanaa arkea sinnekin kaikille!

Essi

 

 

 

Pages