YKSI TAKANA

ENSIMMÄINEN KUUKAUSI TAKANA, YKSITOISTA EDESSÄ!
…

En osaa sanoa mitään muuta kuin oho. Tämä kuukausi on vierähtänyt todella nopeasti ja kuukauteen on sisältynyt niin paljon iloa ja surua. Olen todennäköisesti käsitellyt (pintapuoleisesti) kaikki käynnit ja tutkimukset nyt tähän hetkeen saakka. Eli blogini taitaa olla melkein nykyhetkessä muutamia voinnin muutoksia, lääkärinsoittoaikoja ja verikokeita lukuunottamatta. Ehkä uskaltaudun tähän väliin avaamaan hieman tämän hetkistä elämäntilannetta…

Vuosi tosiaan vaihtui rauhallisissa merkeissä, nimittäin meillä molemmilla oli uudenvuodenpäivänä töitä. Ikkunasta katselimme ilotulituksia puolisoni ja kissojeni kanssa. Söimme hyvää ruokaa ja joimme muumilimua viinilaseista. Seurasimme televisiosta sekä suomalaisia että venäläisiä uudenvuoden ohjelmia. Kävimme pienellä kävelyllä, joka todella jäi lyhyeksi kylmän ilman vuoksi.

Valitettavasti suurta surua toi, kun minulle tärkeä ihminen menehtyi äkillisesti alkukuusta. Jouduin jäämään sairaslomalle, sillä työnteosta ei meinannut tulla mitään. Sairaslomalta palatessani töihin, alkoi tämän ohella melkein heti koulukin. Aluksi olin huolissani, kuinka tulisin pärjäämään. Työpaikallakin nimittäin kyyneliä valui valumistaan. Onneksi huolenaiheeni osoittautui vääräksi ja opiskelu sai ajatuksiani muualle. Luultavasti, koska koulussa kaikki oli uutta ja jännittävää!

Ja niin no… Ensimmäisenä koulupäivänä aloin voimaan pahoin jo bussissa. Jännitykseni usein aiheuttaa fyysisiä oireita kuten pahoinvointia, huimausta ja käsien vapinaa. Ajattelin useampaan kertaan, että ”ehkä käännyn nyt kotiin”. Onneksi jatkoin päättäväisenä matkaa. Jännitys nimittäin laantui nopeasti luokassa ensimmäisen esittelykierroksen jälkeen.

+ Edellä mainittujen tapahtumien aikoihin lisääntymislääketieteen yksiköstä soitettiin minulle ja tarjottiin peruutusaikaa vastaanotolle. Jouduin siitä ikävä kyllä kieltäytymään. Aikatauluni oli tällöin erittäin tiukka töiden ja opiskelujen vuoksi. Minun täytyi yrittää ylipäätään yhteensovittaa nämä kaksi keskenään. Lisäksi käsittelin edelleen läheisen ihmisen kuolemaa. Ajatus siitä, että pitäisi nyt puhua lapsettomuushoidoista tai terveydestäni, tuntui todella hankalalta ja stressaavalta. En pystynyt ottamaan yhtään uusia ajatuksia harteilleni. Toivottavasti tämä peruutusaika päätyi sitä todella tarvitsevalle ja haluavalle. Ja tosiaan, kyllä postissa sitten tulee myöhemmin minun aikani alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.