ODOTUS

HUOM! Tässä postauksessa käsitellään edelleen viime vuoden syksyä ja talven alkua. Tämä postaus on jatkoa edelliseen.

HCG-arvo kertoi tosiaan minun olevan raskaana. Minun täytyi saada kuitenkin myös kontrolliaika. Tällöin nähtäisiin, kuinka arvo nousisi… Ja sen tulisi nousta reilusti. Käsittääkseni kyseisen hormonin siis pitäisi kaksinkertaistua parin päivän välein. Puolestaan hidas arvon nousu voisi viitata juuri kohdunulkoiseen. Olin uudelleen yhteydessä terveysasemalle. Turhauttavaa ja uuvuttavaa. Minulle lupailtiin, että lääkäri ottaa yhteyttä. Kun lääkäristä tai lähetteestä ei kuulunut mitään muutamaan päivään, päätin lähteä yksityiselle. Luin netistä, että raskaustestin voi saada ilman lähetettä.

Olin tuolla hetkellä työharjoittelussa. Opiskelen tosiaan sairaanhoitajaksi — en ole varma, olenko tästä jo maininnut. Minulla oli iltavuoro, joten ajattelin käydä verikokeissa ennen sitä. Varasin netistä ajan ja lähdin kohti Helsingin keskustaa. Metrossa istuessani, minua alkoi sattumaan TODELLA paljon alavatsaan. Istuminen oli inhottavaa ja pyörin penkillä hakien hyvää asentoa. Pahin kipu onneksi hellitti pitkän metromatkan aikana, mutta vatsaani sattui silti paljon. Pääsin yksityiselle terveysasemalle ja odottelin verikokeisiin pääsyä. Minun tuurillani tietysti jouduin odottamaan varatun ajan yli noin 20 minuuttia. Vihdoin kuitenkin odotuksen jälkeen nimeni huudettiin toiselta puolelta odotushuonetta. Kävely oli aivan järkyttävän kivuliasta. Huoneessa sitten selvisi, että kyllä he ottavat raskaustestejä verikokeella. Näistä kuitenkin tuloksena tulee joko positiivinen tai negatiivinen eikä hCG-arvoa. Hoitaja ehdotti, että menisin gynekologin vastaanotolle. Varasin heti ajan puolentoista tunnin päähän. Odottaessani vastaanottoaikaa, kävin hakemassa kahvia. Halusin vain maata, mutta sellaista paikkaa ei valitettavasti löytynyt.

Istuin terveysaseman käytävällä katsoen Netflixia. Minua oksetti ja pyörytti. Yritin saada ajatuksiani muualle sarjoja katsomalla. Hoitajia, lääkäreitä ja muita asiakkaita käveli ohitseni useamman kerran. Kävin vessassa ja pyyhkiessä tuli verta, joka oli ensimmäinen kerta. Minua pelotti. Minulla oli kipua, pahoinvointia ja nähtävästi myös verentuloa. Aika tuntui matelevan. Olin yksin. En ollut raskaudesta kertonut kenelekkään muulle kuin puolisolle. En voinut ottaa keneenkään yhteyttä tilanteesta.

Perhe Oma elämä Raskaus ja synnytys Vanhemmuus

+

Palataan viime vuoden syksyyn ja talven alkuun — asiaan, josta en ole kertonut oikeastaan kuin muutamalle läheiselle. Minun ensimmäinen raskaus. Neljän vuoden jälkeen sain ensimmäistä kertaa raskaustestiin plussan. En ollut uskoa sitä. Tein useita erilaisia testejä, joista esiin tuli niin plussa, kaksi viivaa kuin myös teksti raskaana. Erilaiset tunteet tulivat esille. Olin hämmästynyt, ahdistunut ja iloinen. Itkin ja hymyilin vuorotellen. Puolisoni oli pelaamassa peliä, joten tökin häntä olkapäähän pyytäen tulemaan keittiöön. Siinä sitten esittelin raskaustestiä. Onnen pilkahdus.

Valitettavasti sitten muistin, että miksi tein testin. Minullahan oli juuri ollut kuukautiset? Normaalisti vuotoni kestää vain kaksi päivää, mutta tällöin tiputteluvuotoa jatkui pitkään. Vuoto oli omituisen väristä. Mielessäni kävi kohdunulkoinen raskaus. Huolestuin ja ahdistuin. Googletin loppuillan kohdunulkoisesta raskaudesta ja mahdollisesta alkuraskauden tiputteluvuodosta. Yritin lohdutella mieltäni, että se voi olla normaalia. Sydäntäni kuitenkin puristi ajatus kohdunulkoisesta.

Soitin neuvolaan seuraavana päivänä. Ilmaisin huoleni kohdunulkoisesta raskaudesta. Ajatus tästä tyrkättiin suoraan sivuun ja todettiin oireiden olevan aivan normaaliin raskauteen kuuluvia. Olin useamman kerran yhteydessä niin neuvolaan kuin terveysasemalle. Tärkeänä oli selvittää tietysti lääkityksieni lopetus, sillä lääkkeitäni ei mielellään tulisi käyttää raskaana ollessaan. Minulla on käytössä migreenin estolääkitys. Ja minun hyperprolaktinemiaa hoidetaan lääkkeillä. Edellä mainitun lisäksi yritin päästä varhaisultraan. Julkisella puolella ei otettu minua vastaan, joten etsin yksityisen paikan. Kätilö ei ultratessa löytänyt raskauteen viittavaa. Fiilis oli todella epätodellinen. Mietin, voisiko raskausviikot olla vain oletettua pienemmät? Otin kuitenkin tämän vuoksi uudelleen yhteyttä julkiselle puolelle. Lopulta sain lähetteen verikokeisiin. HCG -arvo oli 2797,1.

 

Perhe Raskaus ja synnytys Vanhemmuus