+

Palataan viime vuoden syksyyn ja talven alkuun — asiaan, josta en ole kertonut oikeastaan kuin muutamalle läheiselle. Minun ensimmäinen raskaus. Neljän vuoden jälkeen sain ensimmäistä kertaa raskaustestiin plussan. En ollut uskoa sitä. Tein useita erilaisia testejä, joista esiin tuli niin plussa, kaksi viivaa kuin myös teksti raskaana. Erilaiset tunteet tulivat esille. Olin hämmästynyt, ahdistunut ja iloinen. Itkin ja hymyilin vuorotellen. Puolisoni oli pelaamassa peliä, joten tökin häntä olkapäähän pyytäen tulemaan keittiöön. Siinä sitten esittelin raskaustestiä. Onnen pilkahdus.

Valitettavasti sitten muistin, että miksi tein testin. Minullahan oli juuri ollut kuukautiset? Normaalisti vuotoni kestää vain kaksi päivää, mutta tällöin tiputteluvuotoa jatkui pitkään. Vuoto oli omituisen väristä. Mielessäni kävi kohdunulkoinen raskaus. Huolestuin ja ahdistuin. Googletin loppuillan kohdunulkoisesta raskaudesta ja mahdollisesta alkuraskauden tiputteluvuodosta. Yritin lohdutella mieltäni, että se voi olla normaalia. Sydäntäni kuitenkin puristi ajatus kohdunulkoisesta.

Soitin neuvolaan seuraavana päivänä. Ilmaisin huoleni kohdunulkoisesta raskaudesta. Ajatus tästä tyrkättiin suoraan sivuun ja todettiin oireiden olevan aivan normaaliin raskauteen kuuluvia. Olin useamman kerran yhteydessä niin neuvolaan kuin terveysasemalle. Tärkeänä oli selvittää tietysti lääkityksieni lopetus, sillä lääkkeitäni ei mielellään tulisi käyttää raskaana ollessaan. Minulla on käytössä migreenin estolääkitys. Ja minun hyperprolaktinemiaa hoidetaan lääkkeillä. Edellä mainitun lisäksi yritin päästä varhaisultraan. Julkisella puolella ei otettu minua vastaan, joten etsin yksityisen paikan. Kätilö ei ultratessa löytänyt raskauteen viittavaa. Fiilis oli todella epätodellinen. Mietin, voisiko raskausviikot olla vain oletettua pienemmät? Otin kuitenkin tämän vuoksi uudelleen yhteyttä julkiselle puolelle. Lopulta sain lähetteen verikokeisiin. HCG -arvo oli 2797,1.