ENSIMMÄINEN PYSÄKKI

Aika on kulunut nopeasti. Viimeisimmästä postauksestani on mennyt reippaasti yli puoli vuotta.. Kirjoittaminen on ollut mielessäni kyllä useita kertoja. Töiden ja muiden asioiden keskellä en tietokonetta ole onnistunut painamaan päälle. Tai sitten olen ollut vain liian laiska vapaa-ajallani, haha.

Tosiaan minulla olisi tässä postauksessa tarkoitus avata aivan ensimmäisiä käyntejäni lapsettomuustutkimuksiin liittyen. Kaikilla polku on hiukan erilainen, mutta uskoisin jokaisen käyvän alussa pääpiirteittäin samat tutkimukset läpi.

…

Meidän ensimmäinen pysäkki matkallamme oli oma terveysasema.

→ Palataan nyt viime vuoden sateiseen ja kylmään marraskuuhun. Meidät kutsuttiin puolison kanssa yhteiselle käynnille. Istuessamme odotustilassa, tunteita oli lievästi sanottuna AIKA PALJON päällekkäin. Minua mietitytti, pelotti ja huolestutti. Voisin kuitenkin sanoa oloni olleen helpottunut ja jopa iloinen myös.

Oven avautuessa, näin ensimmäisenä kaksi tuolia vierekkäin lääkäripöydän toisella puolella. Käteni tärisivät, tajusin tämän matkan alkavan oikeasti. Lääkäri kohteliaasti pyysi meitä istuuntumaan ja kysyi sen tutun kysymyksen ”Kertokaa omin sanoin, miksi tulitte tänne?”. Minä taisin avata meidän puolelta keskustelun ja ääni väristen kerroin tilanteen. Tämän jälkeen lääkäri kyseli aivan perusasioita meidän molempien terveydentiloihin ja elämäntapoihin liittyen. Lääkäri teki nopean gynekologisen tutkimuksen minulle. Käynti kesti ehkä noin puoli tuntia. Lääkäri laittoi minulle lähetteen perusverenkuvaan ja terveysaseman uudelle gynekologille. Kyseinen gynekologi ei ollut vielä aloittanut terveysasemalla, joten aikaa ei varattu tällöin. Lääkäri soitti minulle ehkä viikon tai parin päästä kertoen, ettei perusverenkuvassa ollut ongelmaa. Samassa puhelussa varattiin aika gynekologille.

→ Kun vihdoin vuosi oli vaihtunut ja koitti tammikuu, istuin taas kerran odotustilassa. Tällä kertaa olin yksin. Minua oksetti ja pyörrytti. Katsoin taukoamatta kelloa eikä aika tuntunut todellakaan liikkuvan. Pahinta oli nähdä, kun kello alkoi näyttämään jo reippaasti yli varatun ajan. Kuullessani oman nimeni pitkän odottelun jälkeen, olin kauhusta kankea.

Gynekologi antoi heti kuitenkin erittäin rauhallisen ja rennon vaikutelman itsestään, joten oloni helpottui kertaheitolla. Aluksi minulta kyseltiin paljon kysymyksiä; osittain samoja ja osittain täysin uusia. Tämän jälkeen minulle tehtiin gynekologinen tutkimus ja ultraäänikuvaus alateitse. Tämä oli ensimmäinen ultraäänikuvaus, joten kysyin pelokkaasti sattuuko se. Voin todeta, että edellä mainittu kysymys on ollut usein käytössä tämän matkan varrella. Tutkimuksen jälkeen jatkoimme vielä juttelemista. Hän teki samalla meille lähetteen lisääntymislääketieteen yksikköön. Lisäksi hän laittoi toisen lähetteen minulle verikokeisiin, joissa katsottiin kilpirauhas – ja prolaktiiniarvot. Käsittääkseni kilpirauhasarvot katsotaan useimmiten aina, mutta prolaktiiniarvoa ei. Minulta prolaktiini haluttiin katsoa juurikin epäsäännöllisten ja ”olemattomien” kuukautisten vuoksi.