TOINEN PYSÄKKI
Oman terveysasemani gynekologin vastaanotolla tehtiin lähete lisääntymislääketieteen yksikköön…
Postissa tuli kutsu vastaanotolle, johon oli pakollista osallistua meidän molempien. Kutsun liitteenä löytyi perustietolomakkeet ja ohjeet. Kummankin täytyi käydä verikokeissa ennen vastaanottoaikaa. Lisäksi mieheni kävi antamassa siemennestenäytteen.
Ensimmäinen käynti Naistenklinikalla tapahtui viime vuoden helmikuussa. Minulla oli työpäivä tuolloin, joten jouduin aikaisemmin lähtemään töistä. Klinikalla kirjoitettiin todistus siellä olosta ja käynti kuittaantui työaikana.
(HUOM! Käsitykseni mukaan aikaa ei voi perua kuin kerran tai kaksi, jolloin täytyy uusia lähete eli ”täytyy palata lähtöruutuun”)
…
Klinikalle päästessämme, istuimme odotustilassa PITKÄÄÄÄÄN. Oli hiljaista ja rauhallista, joka sai minut jännittämään entistä enemmän. Olen tietysti juuri niitä ihmisiä, joiden jännitys ja ahdistus purkaantuu ajoittain nauruna. Lisäksi käytävällä istuminen toi jonkinlaisen ahaa – elämyksen. Sitä on vaikea kuvailla.. MUTTA, kun käytävällä istui meidän lisäksi muitakin pareja ja vaikka emme yhtäkään sanaa vaihdettu heidän kanssaan, tuli silti ”me ei taideta olla yksin tämän asian kanssa” -olo.
Sen tukalan hiljaisuuden onneksi rikkoi kätilö sanomalla meidän molempien sukunimet. Päästyämme hänen huoneeseen, hän haastatteli meitä ja teki tilannekartoitusta. Hänestä jäi mukava vaikutelma ja ei kertaakaan tullut oloa, että me olisimme liian nuoria istumaan siihen penkille.
Valitettavasti kätilön haastattelun jälkeen jouduimme kuitenkin palaamaan siihen hiljaiseen käytävään odottamaan lääkäriä. Useita pareja tuli ja meni ohitse. Muistaakseni me kuiskimme puolisoni kanssa toisillemme, koska no se käytävä oli niin H-I-L-J-A-I-N-E-N eikä sitä hiljaisuutta uskaltanut rikkoa. Luultavasti alitajunta hoki myös, että ehkä hiljaisuus olisi kunnioittavaa näitä muitakin pareja kohtaan.
Istuimme kahdestaan eikä muita pareja näkynyt hetkeen. Käytävälle tuli sairaanhoitaja kutsumaan meitä, kävelimme hänen perässään huoneeseen. Kyseisessä huoneessa odotti MIESLÄÄKÄRI. Mielessäni pyöri vain ”ei voi olla totta, pahin painajainen”. Istahdin luultavasti penkille kasvot aivan punaisina. Tiesin nimittäin minua odottavan gynekologinen tutkimus. En tiedä, mikä siinä on ongelma.. Kuitenkin hän tekee vain ja ainoastaan työtään. Ehkä koen tälläisenä nuorena tytöntyllerönä, että naisille ainoastaan voi avautua ”naisten ongelmista”.
Keskustelimme aluksi tilanteesta ja lääkäri avasi meille kokeiden tuloksia. Miehelläni kaikki oli hyvin. Minullakin oli kaikki hyvin. Ainut ongelma oli minun prolaktiiniarvo. Ja tämän jälkeen olikin vuorossa se gynekologinen tutkimus. Minä kuitenkin selvisin siitä, jee! Saimme pientä infoa jatkosta ja tulevasta munajohtimien aukiolotutkimuksesta.
Kovin pitkää odotteluaikaa ei välttämättä potilaalle voida suositella vaikka muuten iän puolesta siihen soveltuisi.
Minulle tehtiin uusi lähete verikokeisiin, jossa katsottaisiin makroprolaktiini eli S -PRLmakr. Tämän kokeen avulla saisi tietää, tuottaako kehoni oikeasti prolaktiinia liikaa vai aiheuttaako se vääriä korkeita lukemia.