ODOTUS

HUOM! Tässä postauksessa käsitellään edelleen viime vuoden syksyä ja talven alkua. Tämä postaus on jatkoa edelliseen.

HCG-arvo kertoi tosiaan minun olevan raskaana. Minun täytyi saada kuitenkin myös kontrolliaika. Tällöin nähtäisiin, kuinka arvo nousisi… Ja sen tulisi nousta reilusti. Käsittääkseni kyseisen hormonin siis pitäisi kaksinkertaistua parin päivän välein. Puolestaan hidas arvon nousu voisi viitata juuri kohdunulkoiseen. Olin uudelleen yhteydessä terveysasemalle. Turhauttavaa ja uuvuttavaa. Minulle lupailtiin, että lääkäri ottaa yhteyttä. Kun lääkäristä tai lähetteestä ei kuulunut mitään muutamaan päivään, päätin lähteä yksityiselle. Luin netistä, että raskaustestin voi saada ilman lähetettä.

Olin tuolla hetkellä työharjoittelussa. Opiskelen tosiaan sairaanhoitajaksi — en ole varma, olenko tästä jo maininnut. Minulla oli iltavuoro, joten ajattelin käydä verikokeissa ennen sitä. Varasin netistä ajan ja lähdin kohti Helsingin keskustaa. Metrossa istuessani, minua alkoi sattumaan TODELLA paljon alavatsaan. Istuminen oli inhottavaa ja pyörin penkillä hakien hyvää asentoa. Pahin kipu onneksi hellitti pitkän metromatkan aikana, mutta vatsaani sattui silti paljon. Pääsin yksityiselle terveysasemalle ja odottelin verikokeisiin pääsyä. Minun tuurillani tietysti jouduin odottamaan varatun ajan yli noin 20 minuuttia. Vihdoin kuitenkin odotuksen jälkeen nimeni huudettiin toiselta puolelta odotushuonetta. Kävely oli aivan järkyttävän kivuliasta. Huoneessa sitten selvisi, että kyllä he ottavat raskaustestejä verikokeella. Näistä kuitenkin tuloksena tulee joko positiivinen tai negatiivinen eikä hCG-arvoa. Hoitaja ehdotti, että menisin gynekologin vastaanotolle. Varasin heti ajan puolentoista tunnin päähän. Odottaessani vastaanottoaikaa, kävin hakemassa kahvia. Halusin vain maata, mutta sellaista paikkaa ei valitettavasti löytynyt.

Istuin terveysaseman käytävällä katsoen Netflixia. Minua oksetti ja pyörytti. Yritin saada ajatuksiani muualle sarjoja katsomalla. Hoitajia, lääkäreitä ja muita asiakkaita käveli ohitseni useamman kerran. Kävin vessassa ja pyyhkiessä tuli verta, joka oli ensimmäinen kerta. Minua pelotti. Minulla oli kipua, pahoinvointia ja nähtävästi myös verentuloa. Aika tuntui matelevan. Olin yksin. En ollut raskaudesta kertonut kenelekkään muulle kuin puolisolle. En voinut ottaa keneenkään yhteyttä tilanteesta.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *