Olenko täysin varma? Mitä, jos se on virhe? Mitä,jos raskautta ei kuulu hoidoista huolimatta? Mitä, jos minusta ei ole äidiksi?

Minua pelottaa ajatus hoitoihin heti lähtemisestä. Ehkä tulen ekalla kerralla raskaaksi? Tai puolestaan, jos pitkitän sinne lähtöä eikä raskautta edelleenkään kuullu. Ehkä menin liian myöhään?

Mitä, jos keskenmenoja tulee toisen toisensa jälkeen?

Tulevaisuuteen ei voi vaikuttaa. Se olisi liian hyvää ollakseen totta.

Miten pystyisin,miten voisin kohdata pettymykset?

Olen ihminen, joka on rakastanut suunnitella tulevaisuuttaan. Suunnitelmat ovat olleet aina osa minua.

Kun tulet yhtäkkiä raskaaksi ja haluat lapsen kasvattaa, sinulla on yhdeksän kuukautta aikaa miettiä näitä asioita. Ehkä sitä miettii vielä raskauden jälkeen lisää. Mutta tärkeimpänä lisäyksenä tässä tilanteessa on se, että joku potkaisee sinua takapuolelle ja sinun on pakko. Tätä minä tarvitsisin, juuri tätä.

Mutta minun tilanteessa, yritän punnita vaihtoehtoja. Ensinnäkin minun haaveeni olisi lapsi saada ilman hoitoja, eräänä päivänä olisi kaksi viivaa testissä. Koen tämän ehkä jonkinlaiseksi uskomukseksi, että lapsi tulee kun on tarkoitettu. Hoidot puolestaan tarkoittaisi minulle, että väkisin yrittäisin tilannetta nopeuttaa. Vaikka se pahamaineinen kohtalo ei niin halunnut vielä tapahtuvan. Mutta mitä, jos niitä viivoja ei näy? Mihin asti uskallan odottaa? Haluaisin, että tilanne olisi täydellinen silloin. Täydellisyyttä ehkä ei ole, mutta jotain sinne päin.

Entä sitten syntymä? Mitä, jos raskausaikana ilmenee ongelmia? Mitä, jos synnytyksessä kaikki ei mene hyvin? Mitä, jos vauva ei ole terve?

Paljon jossittelua, mutta ”mitä jos” raikuu kalloni sisällä miettiessäni lapsettomuushoitoja.

– Vanhoja ajatuksia, helmikuu 2020 –