Ajoittain selailen internetin ihmeellisestä maailmasta lapsettomuuteen liittyviä artikkeleita. Eilen hakuehdotuksissa tuli vastaan useamman kerran väestöliiton sivut ja huomasin lopulta uppoutuneeni sinne. Eteeni tuli keskustelulomake, jota voisi käyttää pohjana esimerkiksi puolison kanssa keskustellessa.

Meidän omana suunnitelmana onkin istahtaa alas kaakaokupposten äärelle. Napata tulostetut lomakkeet neniemme eteen. Ja käydä läpi uudelleen meidän molempien ajatuksia aiheesta mahdollisimman pian.

”Elämä parisuhteessa ilman lapsia ei aina ole oma päätös. Lapsettomuus voi paljastua pareille pitkän ajan kuluessa. Se voi tulla yllätyksenä, onnettomuuden tai sairauden seurauksena, tai lapsettomuushoitojen aikana nousevana huolena.”

Suosittelen katsomaan nettisivut ja ehdottomasti tarkastelemaan kyseistä keskustelulomaketta. Kysymyksiä on laidasta laitaan ja näiden avulla saa varmasti rakentavan keskustelun aikaiseksi. Tai miksi ei itsekseen voisi näitä asioita pähkäillä myös. Toisaalta paperipalaset kädessä tuntuvat ehkä viralliselta tai ehkä jopa huvittavalta. Oman näkemykseni mukaan kysymykset ovat silti olennaisia ja näihin kannattaisi vastaukset löytää jo ennen hoitoihin lähtöä. Prosessi on pitkä ja rankka, ilman vastauksia se on lisäksi entistä vaikeampikin.

Lomakkeen aihe perustuu siis yleisesti ottaen lapsettomuushoitoihin ja tämän myötä muun muassa henkiseen hyvinvointiin, läheisyyteen, yksityisyyden rajoihin ja rahaan.

• Jos lapsettomuuden syy löytyy sinusta, tunnetko siitä syyllisyyttä?
• Entä syytätkö kumppaniasi, jos lapsettomuuden peruste löytyy hänestä?
  
• Kuinka pitkään odotatte ennen kuin menette lapsettomuushoitoihin?
• Kuinka pitkään jatkatte hoitoja?
• Kuinka paljon omaa rahaa/lainaa varaudutte kohdistamaan lapsettomuushoitoihin?
• Mistä hankinnoista kumpikin teistä on valmis luopumaan lapsettomuushoitojen aikaan?
• Perustelkaa toisillenne, miksi hoitomenot ovat yhteisiä tai vain toisen menoja.
• Miten tahaton lapsettomuus vaikuttaa siihen, miten näette parisuhteenne tulevaisuuden?
• Mitä sinä suret, kun suret lapsettomuutta? Entä puolisosi?

PS. Tuntuu kyllä turhauttavalta joutua miettimään ja suunnittelemaan lapsen saantia niin tarkasti. Joutua säästämään suuria summia sentilleen. Ilman mitään takuita siitä, että oma lapsi olisi joskus sylissä. Ja samalla joutua vastailemaan kysymyksiin, kuten ”koskas niitä lapsia tulee”.

Miksi ei vain lapsi voi tulla, kun on tullakseen. Silloin, kun tarkoitettu tulevan. Ilman mitään pelkoa lapsettomuudesta.