DIAGNOOSI

Aukiolotutkimuksen jälkeen keskustelimme tulevasta ja kerroimme omia näkemyksiämme asiaan liittyen. Olimme puolisoni kanssa yhdessä sitä mieltä, että emme halua vielä aloittaa hedelmöityshoitoja. Elättelemme toiveita luonnollisella tapaa raskautumisesta. Edellä mainittua aihetta koskien voin omia mietteitäni avata myöhemmin tulevaisuudessa.

Muistan parhaiten viime huhtikuun vastaanotolta sen, kun sain diagnoosin. Minullla todettiin hyperprolaktinemia, luultavammin prolaktinoomasta johtuva. Toisena diagnoosina tuli munasolun irtoamattomuuteen (anovulaatioon) liittyvä naisen hedelmättömyys. Minulla oli niiiin paljon kysymyksiä, mutta mitään en saanut suustani ulos. Huoh.

Minulta oltiin jo aikaisemmin tutkittu kaikki muut prolaktiinin liikatuotantoa aiheuttavat tekijät,  kuten esimerkiksi munuaisten vajaatoiminta, kilpirauhasen vajaatoiminta ja kohonnut verenpaine. Mitään lääkitystäkään ei ennestään ole minulla ollut. Vaihtoehdoista jäljelle jäi siis ainoastaan hyvänlaatuinen maitohormonia tuottava rauhaskasvain.

Kasvain päässä kuulostaa ainakin minun mielestäni erityisen pelottavalta. Vaikka olisi kuinka hyvänlaatuinen tahansa, se on silti ylimääräinen ja sinne kuulumaton. Lisäksi minusta tuntui, että lääkärit ja hoitajat jollain tapaa vähättelivät tilannettani. Ehkä se ei ole vakavaa oikeasti, mutta diagnoosi sai minussa useita eri tunteita esiin. Sisätautilääkäriä oltiin aiheesta konsultoitu ja verikokeideni perusteella kasvain olisi tarpeeksi pieni eikä leikkausta tarvittaisi. Keskustelimme kyllä magneettikuvauksista, mutta kuitenkaan eivät kokeneet sitä loppujen lopuksi oleelliseksi tässä vaiheessa. Tosiaan samoilla lääkkeillä hoidetaan hyperprolaktinemiaa oli sitten kasvain tai ei.

Minulle määrätty lääkitys on nimeltään CABASER 1mg.

 

Hyvinvointi Oma elämä Terveys

HSSG

Minua varoiteltiin ”älä missään nimessä lue nettikirjoituksia aiheesta, kipu aukiolotutkimuksessa on yksilöllistä”. Mutta minä tietysti googletin… luultavasti ihan vain, koska kiellettiin. Haha. Voisin kuitenkin todeta, että internetin ihmeellisessä maailmassa ei tullut  vastaan erityisen kamalia kauhukertomuksia. En kyllä kannusta lukemaan myöskään.

Kun kuukautiset alkavat, varaa aika HSSG – tutkimusta varten 5.-10-päiväksi

Maaliskuun lopulla tosiaan kuukautiseni alkoivat. Otin puhelimeni käteen heti seuraavana aamuna ja varasin ajan. Ajanvaraukseni ajoittui huhtikuun alkuun ja vastaanotolle täytyi meidän molempien osallistua. Kyseisellä käynnillä oli vastassa kaksi aivan uutta kasvoa, mutta minun onnekseni he olivat N-A-I-S-I-A. Jee!

Muistutan vielä kerran, että aukiolotutkimus on kokemuksena erittäin yksilöllistä. Ja tämä seuraava teksti on ainoastaan minun kokemus ja sinulla saattaa olla aivan päinvastainen.. ↓

Rehellisesti sanon ihan heti, että omalla kohdallani se oli erittäin epämiellyttävää. En onneksi enää pysty siihen eläytymään tai muistamaan aivan tarkalleen, miltä se tuntui.

Mutta joo, palataan kauniiseen huhtikuiseen päivään. Minulla muutama kyynel taisi tulla. Lisäksi ajoittain taisin pidätellä hengitystä ja jännittää koko kehoa. Hieman huimausta ja pahoinvointia ilmestyi. Tärkeää olisi tietysti pystyä rentoutumaan, mutta miten siinä tilanteessa voisi?

Kohdunsuun pesu, tavallinen katetri jää aivan kohdun kaulakanavan alaosaan. Yritetään tutkimusta aloittaa, mutta katetri pullahtaa ulos. Otetaan jäykempi katetri, sekään ei etene syvemmälle ja joudutaan kuulapihtivedolla varmistamaan katetrin oikea paikka.

Käsittääkseni minulle siis kerettiin suihkuttamaan tätä keittosuolaliuosta ja ilmaa ennen kuin katetri pullahti ulos ensimmäisen kerran. Arvatkaa vain, kuinka iloinen olin? Koko homma aloitettaisiin uudestaan ja joutuisin sen kokemaan taas. Päällimmäisenä ajatuksena oli, että pitäisikö minun luovuttaa nyt vai heti. Katetrin laitto oli inhottavaa, nämä ”ilmakuplat” tuntuivat aivan järkyttäviltä. Eikä unohdeta kylmiä kuulapihtejä, jotka toivat pientä epämiellyttävää oloa lisää.

Tämän jälkeen ongelmitta molemmin puolin ilmakuplien läpikulku munasarjojen viereen, munanjohtimet avoimet +/+. Kohtuontelo avautuu säännöllisenä.

Olin helpottunut, että ei ollut tukoksia. Olin kiitollinen, että puolisoni istui vierelläni tukemassa. Mutta olin tyrmistynyt siitä kivusta. En kokenut kivun olevan kuukautiskipujen kaltaista vaan jotain vielä ahistavamapa. Mielestäni kipu enemmän tuntui ehkä siltä, kun joku vähintäänkin kourisi ja repisi sinua kehosi sisällä.

Perhe Oma elämä Terveys