10 kommentoijatyyppiä: tunnistatko itsesi?
Blogien paras (ja pahin) puoli on monesti blogitekstin kommenttiboksi. Joskus kommenttiboksi täyttyy mahtavasta keskustelussa, jossa kommentoijat jatkavat blogitekstin kirjoittajan ajatuskulkua tai vievät sen ihan uusille urille. Tällainen keskustelu on ihan parasta, erityisesti jos se tapahtuu oman tekstin alla (voi taputella itseään selkään että jes, ihmisiä kiinnostaa). Lueskelin lähes huutonauraen #pakaragaten keskustelua ja tunnistin sieltä useita tyypillisiä kommentoijatyyppejä. Ja muitakin tuli mieleen:
1. Oon niin samaa mieltä. Tämä kommentoija on täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa, ja usein kehuu myös kirjoittajaa fiksuksi tai parhaaksi. Nämä kommentit eivät varsinaisesti vie keskustelua mihinkään, mutta lämmittävät aina tietty kirjoittajan mieltä.
2. Toi paita/tukka/kenkä/ruusu/whatever on niin ihQ. Nämä ihQ-kommentoijat löytyvät yleensä suosituimpien muoti/lifestyle-blogien kommenttipalstalta. Bloggaaja esittelee uuden paitansa/minkäikinä, ja kommenttiboksi täytyy ”ihana!” -huudahduksista. Jotenkin herttaista, mutta niin tyhjää. Toisaalta onhan se kiva että kommentoijat tykkäävät ja bloggaaja saa vahvistusta omalle hankinnalleen että hyvähän se oli.
3. Hyvin sanottu, olen itse sitä mieltä että.. Kommentoija, joka jatkaa keskustelua kommenttiboksissa. Nämä kommentoijat ovat ihan parhaita. Joskus saa ihan uusia näkökulmia omaankin elämäänsä, kun toiset heittävät erilaisia (ja joskus eriäviäkin) ajatuksia ilmaan.
4. Luit ja ymmärsit tahallasi väärin. Oli aihe mikä tahansa, aina on joku jonka mielestä kirjoittaja ymmärsi tahallaan väärin. Ja luki väärin. Niin, kaikkihan me ihan tahallamme ymmärrämme väärin.
5. Olet läski, ja etsit läskeillesi oikeutusta. Erityisesti jos kirjoitus liittyy jotenkin nais/miesulkonäköasioihin. Jos nainen puuttuu siihen, että jossain lehtijutussa (kuten nyt tässä #pakaragatessa) puututaan tökerösti naisen ulkonäköön ja rasvaprosenttiin, kyse on vain siitä että kirjoittaja ja muut kommentoijat ovat läskejä diettinsä feilanneita valaita, jotka etsivät oikeutusta läskeilleen.
6. Hahah, ammattiloukkaantujat asialla. Kyllä, netissä on paljonkin ammattiloukkaantujia, ja jotkut loukkaantuvat ja ottavat itseensä kaikesta. Mutta saahan sitä loukkaantua. Vaikka mistä. Monesti kuitenkin bloggarit harvoin ovat ammattiloukkaantujia, nämä tyypit löytyvät erilaisilta keskustelupalstoilta. Tai bloggaaja käyttää sarkasmia ja ironiaa, joka menee kommentoijalta täysin ohi.
7. Taas naiset vaan louskuttaa, pyh. Naisten dissaajat ovat ihan oma ryhmänsä. Kovin usein nämä ovat niitä trolleja, jotka joskus ovat jopa ihan hauskoja. Mutta hyvät trollit ovat vähemmistössä, huonot löytyvät helposti kommenttimerestä kun etsit kommentteja jossa arvostellaan kirjoittajan ulkonäköä.
8. Älä ota tätä väärin, mutta… Tätä esiintyy monesti muotiblogeissa. Jostain syystä menestyvät muotibloggarit eivät tunnu ikinä tekevän mitään oikein. Jos ei ole uutta vermettä, siitä kommentoidaan että eikö sulla oo varaa ostaa mitään. Ja jos on uutta vermettä, aletaan spekuloimaan siitä paljonko mainostuloja bloggari saa ja paljonko bloggari riistää lukijoitaan tarjoamalla mainoslinkkejä. Jos kommentti alkaa sanoilla ”älä ota tätä väärin” tai ”ei millään pahalla”, bloggari voi olla melkein varma että jotain kuraa tulee niskaan.
9. Kuole pois. Trollit ja nettikiusaajat. Haukkuvat toisia netissä ihan vaan huvikseen, ja kuvittelevat että se on jollain tasolla erityishauskaa. No ei se ole, kenenkään mielestä (paitsi näiden mielestä jotka noita kirjoittavat toki).
10. Hiljaisuus. Itse olen monesti tätä hiljaista kommentoijaporukkaa. Kommentoin yksinäni kotona ääneen (tai huutelen irkissä), mutta en kommentoi niin usein. Kun ei ole mitään sanottavaa, tai sitten en osaa muotoilla mielipidettäni omasta mielestäni nasevasti. Keskusteluun on helppo osallistua, tai jos joku pyytää jotain vinkkiä. Mutta muuten, olen ehkä luvattomankin hiljaa.
Puuttuuko listasta joku kommenttityyppi? Millainen kommentoija itse olet? Minä yritän olla hyvä kommentoija, mutta usein toteutan myös listan kohtia yksi ja kymmenen. Ehkä liiankin usein :)