5 + 1 asiaa, joita olen oppinut uusien harrastuksien myötä

Tänä syksynä olen aloittanut oikeastaan kolme uutta harrastusta. Voimistelun (tai hienommin sanottuna lattia-akrobatian), tankotanssin (jos on käynyt kerran ja meinaa mennä monta kertaa uudestaan, se lasketaan aloittamiseksi) ja sen venäjän opiskelun (ostin kirjan, olen tosissani). Nämä harrastukset ovat opettaneet mulle montakin asiaa, mutta tässä tällainen perinteinen 5+1 listaus. 

1. Missä mun ruumiinosat on? Kun henkilö on täyttänyt 30 vuotta, sitä kuvittelisi että henkilöllä on hallussa että missä on oikea käsi, oikea jalka, vasen käsi ja vasen jalka. Pistä tuo ihminen roikkumaan tangossa käsivoimillaan tai seisomaan päällään, niin huomaat nopeasti että kaikki käsitys ja taju jäsenistä katoaa täysin. On aika päräyttävää olla sillassa ja pohtia että kumpaan suuntaan on käsillä oikea, ja onko se sama oikea mihin jalat juuri menivät.

2. Pullukat reidet ovat iloksi. Kun yrität puristaa sisäreisillä tankotanssitankoa ja pysyä tangolla ilman käsiä, pullukat reidet tarjoavat reilusti turvallista tarttumapintaa. Olen aika varma, että saan tästä etua, eikä minun tarvitse olla ihan niin taitava kuin hoikka reitisemmät kanssatankoilijani. 

3. Mun selkäni ei olekaan jäykkyysasteikolla rautakangesta seuraava. Kesällä joogailin kotona, ja kokeilin tehdä siltaa. Voi pojat miten siitä ei tullut mitään. Näytin aikalailla koppakuoriaiselta selällään. Syksyn alussa selkä veti itsensä ihan jumiin, ja olin varma että nyt käy huonosti. Muutamat rusautukset osteopaatilla, ahkeraa siltaharjoittelua ja nyt se alkaa jo sujua. Aina voi parantaa, ja parasta on että tuntuu että joka kerta kun sitä siltaa tekee se menee aina vähän paremmin.

4. Venäläiset ovat humoristeja. Voin vain kuvitella sen keskustelun mitä Venäjällä Pyhä Kyrillos ja Pyhä Methodios ovat käyneet vuonna 856. ”No mitenkäs olis sitten tämä mikä me lausutaan hhoo, mites me se kirjotetais?” ”Mää tiiän, mää tiiän! Kirjotetaan se että X. Mutta miten me kirjotettais sitten ii?” ”Heleppo, se on tietty N mut käänetään se väärinpäin.” ”Entäs sitte N?” ”Haha, meillä on se H käyttämättä, pistetään se!” ”Joo!” Ja niin edelleen. Enkä edes tajua, miksi kun painokirjain T kirjoitetaan kaunolla, se onkin kaunokirjain m. Huoh.

5. Ensimmäistä kertaa mulla on joku muu kuin ulkonäöllinen syy laihduttaa (ei silti takaa että laihdutan, mutta nyt olisi syy). Mahamakkarat tulevat tietyissä liikkeissä ikävästi tielle ja vaikeuttavat. Lisäksi (itsestäänselvästi) kehonpainolajit ovat helpompia kun kehonpainoa olisi suhteellisen vähän. Tai kun suhteuttaa voimiin, niin olisi helpompi nostella 65 kiloista vartta kuin paria kymmentä kiloa enemmän. Mutta tämä on nyt itsestään selvää. Aattelin kuitenkin jos alottaisin tiputtamalla viisi kiloa. Mistä päästäänkin siihen kohtaan +1.

+1. Karkkipäivä on saatanasta. Sovin itseni kanssa että torstai on karkkipäivä tuossa noin kolmisen viikkoa sitten. Siinä missä aiemmin söin karkkia suhteellisen vähän (varmaankin ehkä 1-3 kertaa viikko), karkkipäivän päätettyäni voisin syödä karkkia koko ajan. Aamupalaksi, lounaaksi, välipalaksi, päivälliseksi, iltapalaksi ja yövälipalaksi. Voisin vaikka pestä hampaani nallekarkeilla. Ehkä olisi syytä lopettaa karkkipäivä, koska sitten tekee vähemmän mieli karkkia. Lisäksi, karkkipäivä luo paineita. Tänään menin kauppaan ja pyörin karkkihyllyllä noin kymmenen minuuttia. Että mitä mää nyt otan kun saan ottaa mitä vaan. Otin viisi Dumle-tikkaria. Viisi Dumle-tikkaria. En tajua itseäni.