Mun oma henkilökohtainen huutaja

Arvoin ja jahkasin (ainakin viisi minuuttia, kärsivällisyys/pohdinta ovat kaksi ehkä piilevintä ominaisuuttani) että pitäskö sitä ottaa oma personal trainer vai ei. 

No päätin että hemmetti, voin mää ehkä rahani tuhlata paskemmminkin, ja tein diilit GoGo:n kanssa että joku huutaa mulle (ja mää maksan siitä).

Eka tapaaminen on huomenna, ja ny jo jännittää. Esimerkiksi seuraavat seikat:

• Ymmärtääkö se heppu että mää osaan ja jaksan ja tykkään treenata välillä verenmaku suussa?
• Ymmärtääkö että se ON lepopäivä, jos vaan vähän luistelee?
• Huutaako ja vittuileeko se tarpeeksi että saa tehtyä sen vielä-yhden-toiston?
• Onkohan mun etukäteen mietityt tavoitteet ihan idiootteja?
• Tehdäänkö mun matkasta nyt sellainen kollaasivideopätkä? Mustavalkoinen, jossa saan selostaa että ”this is a journey”?
• Ilmaantuuko nyt sitten jotain yllättäviä mainoshetkiä elämään? Notkun tuolla kahvihuoneessa ja jahkaan että ottaako keksi vaiko eikö ottaa, niin siihen pöllähtää mainosmies kertomaan että PURKASSA ON VAIN KOLME KALORIA!!!
• Saanko mää nyt jonkun diilin Niken tai Adidaksen tai Stadiumin kanssa ja saan paljon ilmaisia treenivaatteita? Jooko hei? Nike? Adidas? Anyone?
• Jenkki kävis kanssa, vedän purkkaa niin paljon päivittäin että tulee kohta kalliiksi. Viimeksi tänään heräteostin kun oli uutta makua. (Ihan hyviä kuulkaa, tollasta Flow-purkkaa missä on kolme eri makua samassa palassa. Mihin tää maailma menee? Kolme makua samassa palassa?)

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Huomenna sitten kerron että olinko ihan hakoteillä.