Äiäsali ei oo enää mitää

Äiäsali, paras sali. Tähän asti. Nyt löytyi kaikkien äiäsalien mersu, ehkä jopa isoisä. Ja mikä parasta, ei tarvinnut kun kävellä raput alas.

Jos se yläkerran sali oli niinkun riisuttu kaikesta turhasta, niin alakerrassa olikin lähinnä sitten painotankoja, kiekkoja ja pari kahvakuulaa. Mitäpä muuta sitä voisi ihminen tarvita. Taidan jatkossa tehdä treenini tuolla alakerrassa, joskin se on aikalailla aina varattu. Tein sellaisessa ”mitäs näillä kahvakuulilla pitikään tehdä”-hengessä pienen treenin, joka sisälsi lähinnä heilautuksia ja sellaisia. Reidet meni jumiin jo kesken sarjan, että taatusti on hauska nostella vauvoja täällä lattialta pari päivää. Mutta olipa kivvaa! Salilla käynti on tässä vähän jäänyt, mutta josko tuonne nyt saisi uutuuden viehätyksen nimissä roudattua itsensä edes kerran viikkoon. Siellä on niin hyvät tsemppikuvatkin:

En tiiä paremmin, mutta toi lienee kovakin jätkä 🙂

Ainiin, bonussektori. Oon onnistuneesti hajasijoittanut mun salikorttini johonkin(tm). Mutta ei se niin väliä, liikuntahallin vaksi tiesi mun nimen ja pääsin sitten ilman sitä korttiakin salille. Maalla on mukavata!