Ainainen tuska

Kyllä te tiiätte. Sillon kun on otsatukka, sitä vain haluaisi että se kasvaisi äkkiä pois. Sitten kun se on kasvanut, niin sitä alkaa pohtia että no josko sen leikkaisi takaisin.

Sitten kun on saanut tukkaa ylipäätään kasvatettua, niin sitä alkaa pohtia että hmm pitäiskö leikata lyhyeksi. Sitten kun sen on leikannut, alkaa kirota että voisko se jo kasvaa.

Tässä samalla kun sohvalla yskin keuhkojani pihalle, ajattelin pohtia tätä dilemmaa taas. Enkä kuitenkaan pääse mihinkään ratkaisuun. Muuta kun että toisaalta on kiva kun on ruuhkatukka, mutta etutukalla voisi piilottaa otsarypyt, jotka tulee siitä kun harmittaa ettei pääse reenaan. Otsarypyt voi näppärästi piilottaa myös sukeltamalla teekuppiin, kas näin:

Olikohan mulla muuta. Ei varmaan. Köh köh ja niisk vaan.