Alotetaan sisältä. Ok, kumpi on se on?

Ihan pätevää pesisjengiä oli, kun peli aloitettiin tuolla kysymyksellä. Mitään pesäpallon huipputähtiä ei ollut kentällä, mutta ainakin oli hauskaa. Tuli kunnareita, välituuletuksia, kärkkymistä ja kaikkea muuta olennaista. Määkin osuin pari kertaa palloon, sain pari kertaa pallon kiinni ja heittääkin pystyi. 

Keli vaihteli sateesta täyteen auringon paisteeseen ja kaikkeen siltä väliltä. ”Lähes laiton” ja ”lähes palo” saatiin suoritettua kahden tunnin pelin aikana. Pelin jälkeen etureidet olivat kipeät spurttaamisesta, käsivarressa on jäätävä mustelma (ilmeisesti onnistuin aina lyöntiyrityksen jälkeen osumaan pallon sijaan itseeni) mutta kivaa oli. Ei yhtään niin tylsää kun yläasteella tai lukiossa.

Mitähän sitä sitten seuraavaksi pelais? Lentopalloa?