Blogimainonta – ohjeistusta ei tulekaan
Postaus toteutettu yhteistyössä ei-kenenkään kanssa
Joku aika sitten (taas) kuohui blogimaailmassa. Kauheeta kuohuntaa, joka suunnasta. Mutta tää mainos- ja ohjeistuskuohunta oli mun mielestä mielenkiintoista. Mulla ei oo blogissa nähty mitään yhteistyö- tai mainospostauksia, joten seuraavat pohdinnat on vain ja ainoastaan lukijan näkökulmasta kirjoitettuja. Alunperihän ilmeisesti pyrittiin rakentamaan ohjeistusta, ei sitovia lakipykäliä. Ohjeistuksen tarkoituksena oli auttaa lukijaa löytämään ne mainospostaukset ja yhteistyöjutut blogeista. Mun mielestä aika hyvä homma noin lähtökohtaisesti. No nyt sitä ohjeistusta ei sitten tulekaan, kertoi Nyt-liite. Tai siis amatööribloggaajille ei tule. Blogimainnonasta linjauksia ollaan tekemässä yrityksille ja ammattibloggaajille. Mä käsitän ammattibloggaajat nyt ryhmänä, jotka saavat joltain taholta X liksan blogin pitämisestä. Itseni lasken amatööribloggaajaksi sitten taas. Toisaalta bloggaan Lilyssä, joka on A-lehtien alla, niin näkisin että olisi aika jees että määkin noudattaisin selkeitä linjauksia jos jotain mainospostauksia teen.
Se mikä tässä oli mun mielestä mielenkiintoista tässä koko hommassa oli se suuri vastustus, joka nousi bloggaajien keskuudesta. Osa vastusti, koska ei halua sitoa blogiaan noudattamaan jotain tiettyä tapaa ilmoittaa mainonnasta (tämän mä ymmärrän jotensakin vielä). Osa vastusti, koska ei voi muistaa mistä joka puolelta mitäkin on milloinkin saanut (excel anyone?). Mutta jos nyt ajattelen (ja ajattelenkin) tätä ihan omasta näkökulmasta, niin homma on ihan selvä.
1. Mua ei häiritse, jos bloggaaja mainostaa jotain tuotetta tai tekee yhteistyötä jonkun yrityksen kanssa ja postaa yrityksen tuotteista/palveluista. Ei sitten tippaakaan. Mutta mua häiritsee, jos mä en tiedä onko nyt mainos vai ei. Esimerkiksi jos luen blogista jutun jossa kehutaan uutta Tampereella olevaa ravintolaa X. Bloggaaja hehkuttaa ravintolan olevan paras ikinä, ruoka oli taivaallista ja palvelu huippua. Jos missään ei mainita että kyseessä on mainos/yhteistyö, oletan että bloggaaja on ihan aidosti sitä mieltä että ravintola X on käymisen arvoinen. Jos taas bloggaaja tekee yhteistyötä ravintolan kanssa, niin suhtaudun postaukseen lievällä epäluulolla. Samalla epäluulolla, jolla suhtaudun kaikkeen mainontaan. En esimerkiksi usko että TV-shopin Saunapantsit oikeasti sulattavat senttejä kenenkään reisistä.
2. Mua ei haittaa, jos bloggaaja unohtaa joskus asukuvansa alla kertoa, että ne kengännauhat olikin saatu sieltä lähisuutarilta, eikä itse ostettuja. Ei se kiinnosta niin paljoa. Jos taas koko asu on saatu Tokmannilta, ja kyseistä kauppaa hehkutetaan postauksen ajan, niin haluan tietää että onko vaatteet itse ostettu vai saatu ilmaiseksi.
3. En jätä lukematta juttua, vaikka se olisikin mainos. Luen silti, koska seuraan blogeja ja kirjoittajia joista pidän. Ei mua haittaa että siellä on mainos siellä ja toinen täällä. Joskus saatan tarttua blogin kautta johonkin tarjoukseen tai tilata tuotteen. Perustin esimerkiksi Tyyliä metsästämässä -blogin kautta oman tilin sinne Ostohyvityshommaan. Tyyliä metsästämässä on omasta mielestäni hoitanut erinomaisesti tämän mainos/yhteistyöjutun. Veera aloittaa yhteistyöpostaukset kertomalla heti postauksen aluksi jos postaus on tehty jonkin yrityksen kanssa. Esimerkin voi katsoa täältä.
4. Ärsyttää, jos luen jutun ja jutun lopussa vasta selviää että kyseessä on mainos. Minua ärsyttää se, että luen jonkun postauksen, jonka vasta luettuani ymmärrän mainokseksi. Tulee sellainen vähän huijattu olo. Vaikka tämäkin bloggaaja kyllä kertoo että mainos on ja yhteistyö, joten siinä mielessä kaikki on ookoo. Toiset käyttävät tätä tyyliä, eikä siinä varsinaisesti ole mitään vikaa. Lukijan kannalta vika on siinä että luet asiasta X ja kuvittelet loppuun asti että ei ole mainos ja sitten totuus paljastuu vasta lopussa. Ärsyttävää, mutta ei kaada maata. Täällä Lilyssä esimerkiksi Saara Sarvas ja Pupulandian Jenni käyttävät tätä tapaa. Esimerkit voi katsoa täältä: Saara ja Jenni
4. Ärsyttää, jos luen jutun josta en tiedä onko se mainos vai ei, kun bloggaaja ei ikinä merkkaa mikä on mainos ja mikä ei. Tähän on nyt turha liittää esimerkkiä, kun en tosiaan tiedä että mitkä jutut ovat mainoksia ja mitkä vain puhtaasta riemusta kirjoitettuja. Kohun ja kuohunnan keskellä bloggaajat muistuttivat, että aikakauslehdissä on tämän tyyppistä mainontaa. Tehdään juttu jostain poskipunasta, kehutaan se, eikä kerrota että poskipunafirma sen sinne lehteen lähetti. Tosin, ehkä oon vaan niin kyyninen, mutta en hetkeekään usko että yksikään toimittaja ostaa itse mitään kosmetiikkaa ihan vaan testiin. Kyllä ne sinne lehteen lähetetään siinä toivossa että mainosta tulisi.
Toivoisin meiltä kaikilta bloggaajilta (erityisesti niiltä, jotka mainosyhteistyötä tekevät) selkää tapaa mainos/yhteistyöpostausten merkintään. Itse pidän ehdottomasti eniten tuosta tavasta, jossa mainospostaus kerrotaan heti ekalla rivillä tekstiä. Tuo tekstin seassa/lopussa ilmoittaminenkin käy, mutta mua se vaan ärsyttää ehkä enemmän.
Mitenkäs muut tyypit, mikä on teitä eniten miellyttävä tapa merkitä mainospostaukset? Jätättekö lukematta jos tiedätte heti että on mainos? Ärsyttääkö että linkkiä klikkaamalla bloggaaja saa vähän rahaa?