Dust is a protective coater for fine furnitures
…sanoi jo Mario Buetta aikoinaan. Ja aion jatkossa käyttää tuota selitystä, kun joku kyselee miksi täällä kämpässä on pölyistä. Tässä kun raikkoan tavaroitani (ja välttelen pölyjenpyyhkimistä), aloin pohtia omaa muuttohistoriaani. Lähinnä siltä kannalta, että olisikohan tämä(kin) asia ollut fiksuinta hoitaa jotenkin helpommin.
1. Muutto kotikotoa Islantiin. Yksi matkalaukku, no prob.
2. Muutto Islannista/kotikotoa Tampereelle. Yhden hengen soluun, no prob. Tilaa oli enemmän kuin hyvin. Näitä solumuuttamisia tehtiinkin sitten useampi, ees taas. Mutta ei siinä mitään, yhdestä huoneesta aina toiseen.
3. Soluhuoneesta muutto kolmioon. Sanoisin että tavaramäärän generoitumisen kannalta virhe yksi.
4. Kolmiosta kahden hengen soluun, ja kahden hengensolusta yhden hengensoluun (tuli bänks nimittäin).
Nokkelampi olisi tässä kohtaa ymmärtänyt, että isommasta pienempään muutto on AINA vittumaisempaa kuin pienemmästä isompaan. Kun sanon nokkelampi, en tarkoita itseäni.
5. Soluhuoneesta kaksioon. Not bad. Kahden asuttamasta kaksiosta yhden asuttamaan kaksioon. Ei yhtään paha, tilaa oli vaikka parille kaverille. Tavaramäärän generoitumisen kannalta, tämä oli virhe kaksi.
6. Yhden hengen asuttamasta kaksiosta yhden hengen yksiöön. Tuskallista. Pakettiautollinen kamaa meni kaatopaikalle, kierrätykseen ja kirppikselle. Uah.
7. Tällä hetkellä muutetaan oikeastaan siis yhteen yksiöön kaksi ihmistä, viisi treenikassia ja kamalasti sukkia. Yksiössä tilan tekeminen toiselle herättää vain kysymyksiä: voisinko pärjätä kahdella sukkaparilla, onko mulla oikeasti 12 paria mustia sukkia? Entäs jos mulla oliskin vaan kaksi mustaa toppia viiden sijaan? Entäs nämä farkut, varmasti pärjäisin ihan vaan kahdella parilla. Miksi mulla on näin monta pyyhettä, oikeasti?
Olen aika varma, että sellainen helpoin muuttoreitti olisi vanhempien luota -> soluyksiö -> kaksio -> hemmetinmoinen kartano/linna. Just saying. Mutta mulla ei nyt ole sitä linnaa, mutta mulla on kohta parhausihminen täällä yksiössä ihan aina. Ehkä jopa tarjoan sille aamukahvia (jos se keittää itse sen kahvin) pupumukista.