Haaveita toisensa perään

Haaveissa on se ongelma (hei, olen pessimisti ja varsinaissuomalainen, jos joku ei vielä tiennyt), että niiten toteutuminen tuo mukanaan uusia, ihan kiiltäviä ongelmia ja harmistuksia. Haaveilen aika monestakin asiasta, isommista ja pienemmistä asioista. Katsokaas vaikka:

• Omakotitalo järven rannalla. Sininen talo. Ja sellainen järvi, joka kivasti jäätyy luisteltavaksi talvella ja kesällä on aina lämmin. Ja pitää olla rantasauna. Uudet kiiltävät ongelmat: kuitenkin olisi pitkä matka töihin. Ja mitä sitä sitten illat pitkät siellä sinisessä talossa tekisi? Kauhee matka salillekin. Luultavasti siellä olisi pimeetä, ja mua pelottaisi kävellä salin jälkeen autolta sisälle, ja talolta saunaan.
• Asua jossain isossa metropolikaupungissa, vaikka Lontoossa tai Berliinissä tai New Yorkissa. Asuisi jossain kivassa hippikaupungin osassa, käyttäisi muodikkaita vaatteita, duuni olisi mielekästä (tai no hei, who am I kidding, en tekisi töitä mutta haaveissa rahat riittäisivät silti) ja voisi ostaa tiedostavasti luomua ja orgaanista ja sellaista. Uudet kiiltävät ongelmat: onko ihan huono ihminen jos ei ostaisikaan vaatteita kaikista trendipaikoista vaan kävisi Henkkiksellä? Se luomusmoothie olisi kuitenkin oikeasti pahaa, mutta pakko olisi litkiä. Eikä siellä kaupungissa mitään oikeita uusia ystäviäkään saisi, ja kämppäkin olisi ihan huono ja ties mitä. Parempi kyllä ettei muuta.
• Laihtua viitisentoista kiloa. Uudet kiiltävät ongelmat: pitää ostaa uusia vaatteita, kun kuitenkin viimeistään äiti kieltää kulkemasta vanhoissa harmaissa collegehousuissa.

Näettekö? Aina tulee mieleen heti ongelma toisensa perään. Parempi pitää haaveet sillä realistisemmalla tavalla, niin ei tule mitään uusia ongelmia!

• Aamukahvi valmiiksi keitettynä parhausihmisen toimesta. 
• Uudet Conversetossut.
• Pitkä tukka, joka ei olisi ihan takussa aina.
• Hyvä treeni.
• Uusi sykemittari.
• Loskaton syksy.

Mitäs te muut? Mitä haaveita teillä on?