Ihana Ólafur

Tykkään käydä konserteissa, joissa voi istua ja nauttia musiikista vaikka vain silmät kiinni. En oikein koskaan ole innostunut sellaisista rokkikeikoista, jossa pitää olla ahtaasti ja hikisesti ja joissa ei näe mitään kun kaikki muut ovat niin paljon pidempiä. Eilinen Ólafur Arnaldsin keikka oli juuri sellainen keikka, jollaisesta pidän oikein oikein kovasti. Toki oman lisänsä antaa että tykkää artistin biiseistä ja osa niistä vähän sai silmäkulman kostumaan kun kuuli livenä.

Ólafur Arnalds tekee sanalla sanottuna kaunista musiikkia. Sellaista, mitä voi kuunnella ja tuijotella merelle. Tai tuijottaa sumua pellolla. Tai sellaista, mitä voi pistää soimaan kotona, sammuttaa valot ja vain kuunnella. Keikkaa katsomaan tulleet ihmiset voisi ehkä helpoiten luokitella hipstereiksi, mutta ehkä jos tykkää klassisesta musiikista niin kannattaa antaa Ólafurin biiseille mahdollisuus. Tyyppi on kovin tuottelias, ja uusia projekteja tulee jatkuvasti. Youtubesta löytyy videoita otsikolla Living room songs, jotka totta tosiaan nauhoitettiin olohuoneessa. Päivittäin tuli uusi biisi, ja projektia oli hauska seurata.

Kun odottelin ovien avautumista, lähelläni seisoskeli kaksi poikaa. Toinen heistä totesi, että ”tää on aina tätä, mulla on rokkikengät, sulla hipsterikengät ja Juusolla on aina jonnekengät.” Ylläolevassa kuvassa siis vasemmalta oikealle: hipsteri, jonne ja rokkari. Ihanan muotitiedostavaa väkeä nuo hesalaiset teinipojat, eikö?

Ólafur soitti pianoa, Arnór Dan kävi laulamassa pari biisiä, viulisti ja sellisti olivat taitavia kuin mitkä. Muuta ei oikein voinut sanoa kuin että takk fyrir! Kannatti mennä keikalle, nyt ajattelin jatkaa fiilistelyä ja soitella vaikka tätä biisiä kuulokkeista:

PS. Ensi lauantaina Sigur Rósin keikalle, aika hyvä islantilaisartistiputki tässä vaikka itse sanonkin :)