Itsensäylittäjä

Tässä kun istuu sohvalla ja syö suklaata (joka oli erittäin ovelasti piilotettu jääkaapin päälle, piti ihan hypätä että näki missä kohtaa se edes on ja käyttä juustohöylää kättäpidempänä että sain sen naarattua omiin näppeihin), suurin tunne on lähinnä jo otsikossa mainittu itsensä ylittäminen. 

Mää menin ja juoksin 15 kilsaa! Ekat 12 meni tasasella 8 km/h vauhdilla, mutta sitten vähän hyydyin. Pääsin kuitenkin juuri ja juuri alle kahden tunnin. Ja kuulkaa, en oo  ikinä juossut näin pitkää matkaa. Mun pohkeet on ihan samaa mieltä. Eikä ne taida pariin päivään haluta juosta yhtään. 

How did it feel? Noh. Ekat 10 kilsaa se oli melkoista rämpimistä. Vitosen kohdalla olin valmis ottamaan taksin kotiin. Mietin jo että kai se kuski pihassa oottais kun haen lompakon sisältä. Kympin jälkeen ne kilsat 11 ja 12 menivät taas sitten ihan leikitellen ja olin edelleen siinä 8 km/h vauhdissa. Sitten tulikin nyykähdys, ja loput 3km takkusin hitaammin. Mutta tulipa juostua. Päätin alkuviikosta jo että perjantaina on juoksupäivä (ja yllättäen tänään sitten kivasti satoikin. Eilen oli salipäivä ja tietty paistoi aurinko). Tarjolla oli Rajaportin saunaa, Pulteria ja kaljoittelua, mutta juoksin silti. Haluaisin tästä nyt jotain krediittiä, kultaa ja kunniaa. Esimerkiksi jonkun hienon diploomin. Puuh. Jalat sattuu. Meen nukkuun.